sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Kun perse ei lennä !

Tulee ratsastajalle hyvä fiilis, ja voi mennä tyytyväisenä nukkumaan.

Tänään olin taas Mania moikkaamassa. Nicola ei ollut vielä tullut, kun tulin tallille, joten menin sitten ottamaan Mania tarhasta. Hän tuli tyytyväisenä vastaan ja menin sitten ottamaan loimia pois ja harjailemaan. Pistin pintelit etusiin ja hivarit takasiin ja mentiin kentälle. Kysyin Nicoltalta, että sopiiko, jos otetaan martingaali pois ja sopihan se. Otettiin martingaali pois ja menin sitten kentälle. Kävelin ensin ja tein jonkun verran käyntityöskentelyä. Otin muutaman ravipätkän ja Mani oli ihan super ! Persusta ei lentänyt ollenkaan ! Otin jopa yhdet laukannostot molempiin suuntiin ja nekin meni tositosi hienosti !

Tiedä sitten johtuiko tämän päiväinen rauhallisuus eilisestä riehukohtauksesta, vaiko martingaalista vaiko siitä, että tein kaiken samalla tavalla kuin aina. Hain tarhasta samalla tavalla laitoin kuntoon samalla tavalla lämmittelin samalla tavalla. Ehkä siitä vielä tulee super Mani ! Aika näyttää



           -Heidi

lauantai 24. marraskuuta 2012

Pentua odotellessa

Tänään tuli käytyä Mustista ja Mirristä haettua pennulle oma panta ja remmi ja yksi pehmolelu. Valitsin punaisen top canisin baby pannan, oli niin suloinen että oli pakko ostaa. Ei se sille pennulle kauan kyllä mene, mutta on se jokaisella pennulla oltava yksi oma pentupanta. Leluksi valitsin rusehtavan poropehmolelun.





 

         -Heidi-

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Hyvästi, kiitos kaikesta ja nähdään ! - Niin nähdään !

Kun lähetin Manin matkaan, päästin irti hänestä tiesin etten tule enää ikinä sitä näkemään. Mulla oli tosi vapautunut olo, kun viimein pystyin päästämään irti. Tällä kertaa olin väärässä, liekö kohtalo vai hyvä sattuma saattanut meidät yhteen.

Eilen pääsin katsomaan poikaa. Olihan se muuttunut, sen silmissä oli elämisen iloa ja karva kiilsi kunnolla. Harja ja häntä oli siistitty ja siellä se odotti tarhassa kiltisti. Kun sain hakea sen tarhasta jo taluttaessa talliin sitä tunsin, että narun päässä oli Mani. Se vaan on niin erikoinen ja oma yksilönsä. Laitettiin poika kuntoon. Selkä oli tosi hyvässä kunnossa ja jalatkin olivat paljon paremmat ! Pääsin sen selkään sitten kentällä. Ekaks meinas lähteä kipittämään, mutta tajus heti rentoutua ja ymmärsi, että on tuttu kuski selässä. Paljon paremmin kanto itseänsä. Kokeilin sitten pätkää ravia, pukkejahan sieltä tuli. Saatiin muutama hyvä ravipätkä ja jossain kohti parin askeleen ajan meni tosi hienosti ! Olihan se muuttunut ja erilainen, mutta silti jotenkin vaan se sama Mani. Eiköhän siitä tule aikojen saatossa vielä todella hyvä ratsu, saatte varmaan lueskella blogista jatkossakin Manista, tarkoitus olisi käydä kerran viikossa/kahdessa ratsastamassa poikaa.





Myös parasta ponia tuli eilen hirvee ikävä! On se vaan aina paras !

  Videot Manista ja Ekistä on tube kanavalla ! :) Kiitos Nicolalle !

    -Heidi-

torstai 8. marraskuuta 2012

Koulun käynnistä

Toinen kerta tänään, aiheeni liittyy kouluun. Niin, mikäs helvetti se on ?!?! Pakko-oppilaitos jossa meitä kidutetaan päivästä toiseen, ruoka on ihan paskaa, mikään ei toimi, kokeita on liikaa, aina kaikesta kivasta saa jälkkää, keskitysleiri ja kaikkea muuta mukavaa. Otetaampas sitten positiivisempi asenne, koulu on paikka, jossa opimme, meidät kasvatetaan kunnon kansalaisiksi, näämme kavereita, saamme ruokaa välillä hyvää välillä ei niin hyvää, meidän työpaikka, opimme tavoittelemaan asioita, kasvamme ihmisinä, opimme toimimaan erilaisten ihmisten kanssa. Moni varmaan ihmettelee miksi kirjoitan tästä aiheesta, no siksi, että tänään meidän ruotsintunti oli taas oiva käsitys siitä, että oppilaat eivät osaa kunnioittaa sitä, että saamme käydä ilmaiseksi koulua.

Ruotsin tunti alkoi taas niinkuin aina torstain viimeisenä tuntina se alkaa, eli me tervehdimme opettajaa hän antaa luvan istua ja aloitamme kauhean metelin, tai oikeastaan muut aloittavat, minä mun vierustoveri ja muutama muu tyttö alkaa kaivaa kirjoja, tottakai siitä metelistä opettaja sitten hermostuu ja käskee meidän nousta uudestaan seisomaan. Nämä eturivin kaksi poikaa eivät sitten tajua, että opettaja oli ihan tosissaan ja kun kyseessä on vielä opettaja, joka on oikeasti tosi mukava ja huumorin tajuinen, luulisi, että sen tajuaa, kun opettaja suuttuu. No eipä juu tajua sitten, ärsyttää kun se on aina tämä sama henkilö, joka ei sitä päätänsä osaa kiinni pitää ! Opettaja alkaa sitten loppu tunnista kertoa meille, että hän ei oikeestaan tiedä mitä hänen pitäisi tehdä, jotta me osaisimme käyttäytyä. Viittasin sitten ja sanoin että pistä jokainen erilleen istumaan, niin opettaja tekikin ja sen jälkeen kaikki alkoi huutamaan hyvä heidi tosi hienoo, joo oli se mun mielest mut jos koulu kuitenkin on oppimista varten, ni onks niin hirveen paljon välii istutaanko yksin vai vierekkäin, juu ei ole !

Tosiaan siis mä oon alkanu nyt ottaa tota koulunkäyntii paljon vakavammin ja voin suoraan sanoo etten ittekään aina oo ollu se helmioppilas kaikil sijaisil vaa joillekki suorastaa aika vittumainen, mut kyl mä silti tajuun koska se opettaja oikeesti suuttuu. Jos joku opettaja on meille mukava miksei me voida olla takas?

    -Heidi-

Yleissivistävää

Nyt ei oikeastaan taas ole aihetta kirjoitella mistään järkevästä, kuten koirista tai hevosista. Tuli tossa yks päivä ruotsin tunnilla kaikkea mieleen mistä voisi kirjoittaa, oli silloin tosiaan suomenruotsalaisten päivä, joten meidän ruotsin opettajamme näytti suomenruotsalaisuudesta kertovia videoita ja puhuimme siitä muutenkin, mutta ok ruotsin tunti ja meitä sivistetään, mut ketään muu opettaja ei edes kysynyt, että tietääkö joku minkä takia tänään liputetaan. Se on jännä, kun jotkut opettajat yleissivistävät meitä, mutta toiset ei. Tältä kyseiseltä ruotsinopettajalta ollaan ennenkin saatu tosi hyvää yleissivistävää tietoa, mikä on mun mielestä ehdottoman hieno juttu ! Koska ei monikaan opettaja jaksa meille selitellä niitä näitä pässinpäitä ja jotain sivistysasioita. Koulussa ollaan kuitenkin oppimista varten, eiköhän olisi paljon tärkeämpää tai fiksumpaa, että meille kerrottaisiin yksi tunti sivistysasioita, kuin piirtäisimme puuväreillä polkupyörän varjoa, ok kuvaamataitoni oli 7... Mun mielestä koulussa on vaan niin hirveesti turhia juttuja, mutta silti tunteja on kauheesti, viikot koostuvat koulun käynnistä ja kun itse en edes ollut ikinä kuullut että on sellainenkin liputuspäivä kun suomenruotsalaisuuden päivä.

Toinen asia kouluun liittyen mistä haluaisin kirjoittaa, on Wilma. Kaikkien oppilaiden inhokki, naamakirja on täynnä "wilma pilasi elämäni" juttuja. Mun mielestä se on oikeesti tosi hyödyllinen, sitä kautta saadaan kaikki viestit menemään suoraan ja nopeasti kotiin, eikä jää epävarmuutta siitä, palauttaako oppilaat laput ja pyytää niihin allekirjoitukset. Mutta mun mielestä oppilaillakin vois olla oma Wilma, muuten samanlainen, mutta ei voi ilmoittaa poissa oloja. Ja pitääkö yhtään mitään lappuja sitten koulusta lähetellä kotiin, kun nekin voisi wilmassa ilmoittaa?

   -Heidi-

maanantai 5. marraskuuta 2012

Pentusuunnitelmia

Eli näillä näkymin pentu on kesän aikana tulossa, aika näyttää tuleeko kesän alussa vai lopussa. Piikkiöläisestä kennellistä ollaan mun pentusta nyt ottamassa. Mitä nyt olen kenneliä kattellut, niin tosi kivan olonen paikka, asiansa osaavat ihmiset ja terveitä koiria. Koiran nimi ollaan jo päätetty, mutta en sitä vielä täällä blogissa paljasta, enkä sitä muutenkaan kauheesti kertoile, parhaimmat kaverit ja perhe sen nyt tietävät, saattaa se tosin vielä muuttua, mutta ainakin tällä ollaan nyt menossa. Kauheesti mitään kamaa tuolle ei nyt varmaan sitten tarvi ostaa, oma pentupanta pitää tietty aina joka pennulla olla ihan se oma, muuten sille varmaan kasvuiässä menee aika hyvin Ilonankin pannat, valjaat ja remmit. On mulla muutamat välikoonkin valjaat, ja jotain pantoja.

Ihmeempiä suunnitelmia en nyt oo tehny, joulun jälkeen varmaan sitten pistän kenneliinkin viestiä. Mantalla en ole nyt käynyt erinäisistä syistä, mutta kyllä sieltäkin varmaan jossain kohtaa postausta tulee. Oon nyt tosi paljon noista perroista netissä lukenut ja kaikkia kirjoja käynyt läpi, mitä enemmän siitä luen sitä "omammalta" rodulta se tuntuu. Eli siis kahden rodun välillä olen nyt aprikoinut lagotto romagnolo ja espanjanvesikoira. Mulla oli nuo rodut aikaliki samanarvoisia, joten viimisen korren veti ehkä sitten se ulkonäkö kuitenkin, ja kun tykkään isoista koirista on toi perro nyt sitten vähän isompi kuin lagotto ja sillä muutenkin varmaan potkua harrastusmielessä pidemmälle kuin lagotolla. Onhan se lagottokin oikein kiva koira, mutta mun makuun ehkä vähän liian seurakoiramainen ja ehdottomasti liian kevyt/korkea rakenteinen, eli massaa ei niin paljon ole kuin perrolla. Siinä perrossa on vaan jotain, mikä niin paljon miellyttää, sekä mua, että mun silmää. 

Innolla odotan, mitä tuleva pentu tuo tullessaan. Ehkäpä se koiraharrastusten katsastaminen lähtisi paremmin käyntiin tulevan pennun myötä. Ilonan kanssa ollaan toko jo kokeiltu ja sen parissa jatketaan pennunkin kanssa ehdottomasti, tiedä sitten että kisoihin asti vai ihan vaan omaksi iloksi. Voipi olla, että agilitystä tulee kuitenkin se meidän vahvempi laji. Siinä ohella olen päättänyt, että kokeillaan myös vepeä ja rallytokoa ainakin. Kaiken kaikkiaan aion pennun kanssa tehdä kaikkea niin, että koiralla ja mulla on kivaa. Tiukkapipoista treenaamista tämä tuskin koskaan tulee olemaan, toki tavoitteita voi asettaa, mutta sekin on koiralle harrastus ei työ. Tosin, jos tokoa aletaan reenimään enemmänkin ehkä joskus jopa kisamielessä, aion siinä pitää hieman vakavampaa linjaa. 

Toinen asia mistä aijon olla todella tarkka, on koiran sosiaalistaminen. Se on asia jonka aijon tehdä 100% ja vielä vähän enemmän. Espanjanvesikoirilla muutenkin kun ilmenee hieman hajontaa rodun sisäisen luonteen sisällä, en tahdo, että se tulee olemaan pelkoagressiivinen tai dominoiva. Tosin, jos heti jotain vakavampaa huonon käyttäytymisen muotoa ilmenee, on mulla yks kaveri, jolta tiedän saavani apua, hänen omakohtaisen kokemuksen perroista takia ;) Muuta tässä nyt ei varmaan ihmeemmin ole. Tyttö pentu on tähän taloon tulossa, saas sitten nähdä miten kaksi neitosta tähän taloon mahtuu!


      -Heidi-

torstai 1. marraskuuta 2012

Helsulle 1.11.2012

Kaipuu, 
suru kehon valtaa, 
ei enää suurta ruusutarhaa, 
mikään ei sua takaisin tua, 
tiedäthän, 
jäin ikävöimään sua!

Itken, 
yksin hiljaa itken, 
katson taivasta, 
on pimeää, 
täällä ulkona on kylmä, 
taivaalla on tähtiä, 
yksi niistä tuikkii muita kirkkaammin, 
se tähti on minulle tärkeä, 
tärkeämpi kuin mikään muista tähdistä, 
tunnen sen tähden, 
se tähti olet Sinä!

Vaikka sinä lähdit, 
veit itsesi, 
osan minusta, 
ja monista muista, 
on eräs asia, 
jota sinä, 
minä, 
tai kukaan ei voi viedä;
muistot, 
ikuiset muistot, 
pieniähyviä hetkiä, 
kaikki hörähdykset, 
jokainen onnistumisen sekunti, 
silmäsi, 
kauniit tummat silmäsi, 
mitään en kadu, 
kaikkea kaipaan.

On kulunut erostamme jo vuosi, 
ei, 
se ei ollut ero, 
se oli risteys, 
josta käännyimme eri suuntiin, 
mutta tiedän edelleen, 
joskus vielä tulen näkemään sinut, 
tuntemaan pehmeän karvan sormillani, 
lämpimän hönkäyksen kasvoillani!

Huomaan, 
en enää itke, 
hymyilen, 
muistelen aikaamme, 
katson edelleen tähtiä, 
katson edelleen Sinua, 
tiedän, 
tuo tähti ei sammu koskaan!

Rakastin ja Rakastan sinua edelleen !


   -Heidi-