Yhden päivän jos laiskottelee, ei se vielä mua huonoksi tee!

Tiistaina pääsin kattomaan Mantaa pitkästäpitkästä aikaa. Ratsastin kolme varttia kentällä. Ostin tossa jokunen aika sitten martsarintaremmin, joten testattiin sitä nyt, ja on se aika kivan näkönen. Mun mielestä vaan oli tosi outoa istua tossa satulassa, tiedä sitten mikä siinä oli. Ehkä mä koitan vielä joku päivä uudestaan. Oon nyt vähän sivusilmällä metsästelly yleis/koulusatulaa, toisaalta hyvän satulan löytäminen on ihan hirveen vaikeeta. No, jos onnistaa ja löytyy joku hyvä ja halpa ( kovin epätodennäköinen yhdistelmä ) saatan ostaakin. 

Lauantaina meillä oli yhdet hautajaiset ja olin niissä kuvaamassa, muutaman kuvan voin sieltä laittaa, lähinnä "taidekuvatyyppisiä", kun hautajaisetkin toisaalta todella henkilökohtainen juhla. 

Serkukset,  toinen neljä vuotta nuorempi ja pidempi...

Hautajaisten jälkeen lähettiin vielä äitin ja Hildan kanssa tallille. Manta oli aika kivan letkee ratsastaa, oikeestaan melkeen alusta asti. Kun sitä sai vähän jumpattua suusta, se anto tosi hyvin periks niskasta ja otti takapäätänsä alle. Tehtiin kolmikaarista kiemurauraa, ja suorilla linjoilla puomit. Muoto pysyi jo aika hyvin yllä pidempääkin aikaa. Hilukin ratsasti jonkun aikaa ja ravaili ja käveli.

Sunnuntaina käytiin laittamassa Pauliinan kanssa lankoja laitumelle tai siis sinne isommalle. Illalla tuotiin Manta erään heppakaverin kanssa Pauliinalle kotiin laitumelle. Traikkumatka oli aika kaaosta, mut perille päästiin ja hepat oli tyytyväisiä kun pääsi laitumelle. Olin Pauliinalla oikeestaan koko päivän ja meillä oli ihan hirveen hauskaa !

Eilen kävin harjailemassa Mantaa ja rapsuttelemassa laitumella. Huomas että Mansesteri nauttii kesästä.

Tää kuva on sunnuntailta

Tällä hetkellä ollaan kipeenä, uus banneri väsätty ja vähän ulkoasua taas muuteltu. Huomenna Hagelstamin Stellan valmennus ja käyn moikkaamassa Mantaa. 

     *H

Minä toivon

"Tarkoitus on elää ja kerran kuolla, henkeen kaikki vetää ja sormet nuolla. 

Tehdä jotain hyvää, kun voi, oi sehän menee kiertoon."

Viikonloppuna on mökkeilty PALJON tai tavallaan, koska kuitenkin eka viikonloppu, kun oikeesti on ollu kesä. Perjantaina mentiin heti koulun jälkeen. Oltiin Olivian kanssa kahestaan. Käytiin ensin ostamassa Tarjoustalosta kumivene (Y) ja lähettiin sit nesteen kautta mökille. Ekaks laitettiin sauna päälle ja kumivene kuntoon. Sit grillattiin makkarat ja vähän vaahtokarkkeja. Sit vaan saunaan ja uimaan. Vesi ei ollu yhtään niin kylmää ku ois voinu olettaa. Lähettiin mökiltä varmaan joskus 8 aikaan ja mentiin sit ankkikselle kavereitten kanssa. Lauantaina menin Hildan ja äitin kanssa päivällä mökille. Ilonakin oli mukana ja sekin joutui pääsi uimaan. 

Illalla menin vielä ratsastamaan Keimoa. Poni oli ihan super, vaikka ojan ylitys tuottikin useampaan kertaan ongelmia. Poni meni kivan pyöreenä ja käytti itteään ihan kivasti. 

Eilen olin Mantan omistajan Pauliinan kanssa laittamassa Mantalle ja eräälle heppakaverille kesälaitumelle tolppia. Tai oikeastaan veimme ne vaan sinne, mennään kokoamaan laidunta viikonloppuna ja tällä viikolla mun pitäis itseasiassa päästä Mantaakin moikkaamaan. 

Manta // syksy 2012

     -Heidi-

   

Life is hard and then you die

Luulin että se olisi ohitse. Sanoimme hyvästit, mutta päivääkään ei mene ohitse, ilman että en ajattelisi sinua. Itse asiassa yksikään minuutti ei pääse karkuun ilman sinua. Sinun äänesi, kosketus, muisto rakkaudestasi, ovat koko ajan kanssani. Näin sinut toissa päivänä. Näytti siltä että olet päässyt eteenpäin. Jättänyt meidät taakse, mutta vaikka kuinka yritän en pysty samaan. Tämän kaupungin valot loistavat, mutta eivät saa mieltäni kiinnostumaan. Yritän etsiä valoisaa puolta, mutta kaikki mihin katson, kaikkialle mihin menen, näen aina vain sinut. Päästä minut menemään rakas. Minun on saatava tietää, jos tämä oli meidän parhaaksi, niin miksi olet yhä sydämmessäin, yhä sielussani. Päästä minut menemään.

Jos jotain ikävöi paljon, voiko silloin olla mahdollista, että sen saisi takaisin? Mietiskellen mitä elämältä on halunnut, mitä tulee haluamaan - sillä voi vaikuttaa paljon. Elämä on kovaa, hyvät pärjää - mitä niille toisille käy? Lapset kasvatetaan maailmaan. Hyvä on kaikki ja paha on vain se pieni osa, jonka hyvä voi voittaa. Aina joku menehtyy - hyvät voittaa silti. Pieni lapsi ei ymmärrä, vaan uskoo sen mitä ollaan opetettu ja se, mikä on hänen pieneen päähänsä mennyt, säilyy siellä aina tai ainakin 10 vuotta eteenpäin, jolloin hän ymmärtää. Kaikki ei mennyt niinkuin äiti opetti. Ollaan kaukana kaikesta tutusta ja turvallisesta. Pahaa on enemmän kuin uskookaan. Kaikki sattuu omalle kohdalle, ei kaikki ei satu omalle kohdalle - maailma on pääli piirteittään paha. Ei sen ole tarkotus olla edes hyvä paikka. Meille annetaan jotain mitä rakastaa ja sen jälkeen se viedään pois. Elämän ei kuulu olla hyvä. Kuinka me muuten oppisimme yhtään mitään. Kuolemme, kun opimme ja tiedämme mikä on elämän tarkoitus. Jos tiedän sen jo nyt, kuolenko huomenna ? En, sillä tiedän vain, että kaikki pienikin paha satuttaa, mutten vieläkään tiedä, kuinka paljon se voi satuttaa. Ehkä kaikki puheet hyvästä maailmasta onkin valetta, mutta eihän voi olla - äiti opetti ettei saa valehdella. 

Mikään ei ole oikeuden mukaista. Kaikki kiva kielletään, tai sitten se ei ole tarpeeksi kivaa. Kaikki tarpeeksi kiva tehdään salaa ja sitten siitä kerrotaan 10 vuoden päästä. Mikään ei tule muuttumaan. Päivät valuu vuosiin, mikään ei muutu. Ja kaikki tämähän on turhaa. Katkera voisin olla monestakin syystä. 

       Ekin lähdöstä on jo yli puolivuotta. Edelleen se sattuu ja mietin mitä olisin voinut tehdä toisin, olisin tehnyt toisin mitä vaan, mitä vaan, kunhan tuo rakas poni kulkisi edelleen kanssani. Miten asiat olisi, jos olisin tehnyt toisin mitä vaan ? Enää en ole katkera, olen kiitollinen. Ensimmäiseksi Ekin silloiselle omistajalle. En ylistä, en hauku, olen kiitollinen. Joskus ajattelin, että tein kaiken turhaan. Ratsutin mitään osaavaa ponia, laukanvaihtoihin ja 70 cm rataesteille. Kaikki turhaan, kun edessäni kesällä seisoi poni, jonka karva kiilsi ja se nautti olostaan, olin ylpeä. Olen edelleen, ei näin olisi edes käynyt, jos olisin tehnyt mitä vaan enkä tutustunut poniin. Poni antoi mulle paljon. Viime vuonna kasvoin henkisesti paljon, opin ottamaan vielä enemmän vastuuta. Ekaa kertaa elämässäni, mulla oli jotain mitä en edes voinut kuvitella menettäväni, en ajatellut sitä kertaakaan. Ikinä - Ikinä on hyvin pitkä aika. 

Maybe some day a lonely star 

drops from the sky 

and makes your wish come true.

       -Heidi

Tylsistynyt sairas keskellä yötä

Oon kipeenä, että huhhelihuu vaan joo. Varsinaisesti mulla ei oo mikään, mut oon kuitenki täysin elinvoimaton tai niinku siis tällee keskel yötä oon tosi pirtee, mut päiväl oli veto aika pois. Kaikki maailman myrkyt oon vetäny mitä vaan oon ikinä jaksanu keittää ja niistäny itteni hengilt.

Kävin päivälenkillä koiran kanssa, ni soitin pitkästä aikaa Mantan omistajalle Pauliinalle ja kyselin kuulumisia.  Manta voi hyvin, ja on just kääntynyt 19-vuotiaaks, teräsmamma ! ;) Jos oisin ollu tänään terve, oisin päässyt Mantaa moikkaamaan Pauliinan mukaan tallille, mutta kävi miten kävi... Harmittaa sinäänsä, en ole tammaa nähnyt kuitenkaan reiluun puoleen vuoteen. MUTTA! Manta tulee yhen kaverihepan kanssa kesälaitumelle ihan Konsta-ponin naapuriin ja siis mä ja Annikahan ei nyt olla paljon oikeastaan päästy yhessä käymään talleilla, mutta kesällä varmaan tulee enempikin yhdessä maastoiltua kun hepat asuu ihan vierekkäin. Enempää en viitsi täällä kertoilla Mantaa koskevista muutoksista, saatte kyllä ehkä_joskus luulisin tietää kaiken, mikä teidän tarvitsee tietää. Kun alan Mantalla käymään on tilanne eri, kun on jo kesäloma, mutta todennäköisesti käyn Teppoa ja Villeä ratsastamassa pari kertaa viikossa ja Mantaa pari kertaa, kuitenkin voin ihan hyvin mahduttaa yhteen päivään parikin ratsastusta, kun saan mautokortin ei tarvitse olla kyydeistä riippuvainen, vaikka Mantalle voi välillä pyöräilläkkin, tosin sekin matka on 10 kilometriä suuntaansa, joten jos kiire on ei se välttis oo paras vaihtoehto.

Teppoa ja Villeäkään en ole käynyt melkein kahteen viikkoon ratsastamassa. Oon ollu vähän koko ajan kipee, ja nyt sit ihan kunnolla. Tosin nukun nykyään tunnin vähemmän kuin vielä vuosi sitten, joten varmaan joku torjuntajuttukin on herkempi kuin vuos sitten, jolloin en ollu melkeen yhtää pois koulusta. En mä nytkää paljon, mut yleensä porukat ei pakota mua meneen, jos vähänkään valitan huonoo oloo. Ei mul kyl paljolti noita poissaolomerkintöi Wilmas ees oo.

Tässä pieni_pieni_kooste siitä viikosta, kun liikuteltiin heppoja. Nyt mä meen nukkumaan ja oikeesti täst tekstist ei saa varmaa mitään selvää koska oon puolkuollu sammakko, joka on just jääny auton alle ja sen jälkeen räjähtäny viidesti ja lopuks pirstoutunu kuuteen eri osaa. Enkä muuten tiä et miks just sammakko, oisin mä voinu olla vaiks laamaki. tai kirahvi tai vaiks leijona tai tiikeri ja papukaija tai joku muu  ! Kiitos hei !!

     -Heidi-

Pitkä matka ja pienet askeleet

Edelliset viikot meni ja tuli ja en jaksa niistä enää kirjottaa, kuvia kyllä on, mutta ripottelen niitä jonnekkin kuvattomiin postauksiin tulevaisuudessa.

Kisat on alkanut ja se tarkoittaa mulle tosi paljon. Koulu tulee kärsimään siitä ja äänen menetykset on jo koettu. Ääntä tulee aamuisin, mutta yleensä pelien jälkeen on ääni poissa. Perjantain avausmatsi katsottiin Veran ja Sampan kanssa Veralla. Koulun jälkeen käytiin Olivian kanssa ostamassa kasvovärit, piirrettiin naamat täyteen ja mentiin ajamaan mopoautolla ympäri keskustaa, lippu ulkona ;) Perjantain peli oli vielä täysin hakemista, kun oli niin paljon uusia pelaajia. Lauantain peli meni jo huomattavasti paremmin, ja ei voi kyllä maalivahdin torjuntaprosenteista valittaa ;)

Lauriii <3

Muuten en oo viikonloppuna tehny mitään, oikeesti yhtään mitään. Maannu sohvalla ja kattonu telkkaria ja eilen olin 6 tuntia koneella. En ole laiska vaan rentoudun huolella! Oikeesti kirjotettavaa olis vaikka kuinka paljon, mutta en vaan jaksa kirjoittaa mistään niistä :D

Tänään meni rikki 15000 katselukerrat blogissa. KIITOS!

     -Heidi-