Yksi pieni elämä, suuri valo sisällä

Torstaina Baba vietti ansaittua vapaapäivää ja Ilona käytätti itseään suolitukoksen verran eläinlääkärissä. Ahkera tallikoira kun siivoaa sitten hevosten kengityksestä koituneet pienet kavionpalaset...

Perjantaina tarkoitus oli ratsastaa Baba kevyesti läpi. Vettä kuitenkin tuli suht reippaasti ja housut ei tietenkään joustaneet märkää satulaa vasten yhtään - toisin kuin voisi luulla. Mun jalat jännitty, kädet jännitty ja hermot meni. Ei ponikaan sitä kestänyt. En tiiä mitä tapahtu, mut seuraavaksi löysin itseni maasta. Ei sattunut, joten jatkettiin. Sain laukat laukattua ihan hyvin, niissä Baba oli kiva. Oon Annikalle sitä ääneen ihmetelly, kun on mennyt joka kerta niin hyvin ja nyt sitten se "alamäki" alko. Tai no alamäki.. Yks kerta kun meni huonosti.

Eilen hypättiin taas. Tällä kertaa oli tarkotus tehä jumppasarjalla vähän treeniä. Baba kuitenkin teki jänöjussiloikillaan hyvin selväksi ettei oikein pidä jumppasarjoista. Kun saatiin muutama onnistunut suoritus lopetettiin jumppiksien osalta. Hypättiin sarjaa jossa molemmat esteet oli varmaan 60 cm luokkaa, ne meni jo paremmin, vähän oli käsijarru jääny päälle. Otettiin eka este pois ja nostettiin jälkimmäinen este taas reilu metriin. Tulin sitä muutaman kerran ja Baba oli ihan innoissaan! Hieno pieni esteheppa <3

 Tänään irtojuoksutin Baban. Alkuverkat tein huolellisesti liinassa, juoksi riimun kanssa ongelmitta! Sen jälkeen päästin irti. Aluksi sai vähän patistaa heppaa liikkeelle. Kaasu tais hirttää kiinni ja käsijarrua ei sitten enää löytynytkään.. Poni viiletti ympäri kenttää päristen tyytyväisenä. Hassu lapsi. Baba verkkas itse itsensä ja käveli ittekseen ympäri kenttää kymmenisen minuuttia, kunnes otin sen kiinni. Otettiin muutamia "edustuskuvia" ja yritän tässä nyt joku päivä väsätä uuden bannerinkin.

Pidän aina lähellä, kuljen matkan vierellä <3 

Kaikki kuvat on jälleen ottanut Annika. Mun rakas ja uskollinen hovikuvaaja ja hevosenhoitaja. KIIITOSS !!! <3

    -Heidi

Hevosen täyteisiä päiviä

 Mulla on ollut niin älyttömänmoinen kiire Baban, koulun ja Ilonan kanssa etten oo ehtinyt koneelle istahtamaankaan, tai olen.. Rehellisesti sanottuna oon vaan ollu liian fiiliksissä viimeisestä viikosta ja tulevista kuukausista etten oo ehtinyt varaamaan niin suurta aikaa blogin kirjoitukseen kuin sen varmaan tällä hetkellä tarvitsisi. Kuvia pääsi kasaantumaan ja nyt totesin että olisi ehkä viimeinkin aika postailla jotain. Vapun kunniaksi meillä oli neljän päivän loma, jonka tietenkin käytin tallilla.

   Maanantaina Taija oli kävelyttänyt Baban, joten en ollut tallilla. Tiistaina taidettiin käydä koko heppaporukalla maastoilemassa.

 Keskiviikkona päätin olla ahkera ja ratsastaa kunnolla koulua. Laitoin sykeröt ja valmistauduin henkisesti kunnon dressage-treeneihin. Ne meni kaiken kaikkiaan oikein mahtavasti. Laukassa Baba oli super hyvä! B:n laukka on parantunut nyt viime aikoina ihan huomattavasti.

Torstaina käytiin maastossa pikkulenkki, kun Annika suoritti juoksulenkkiään meiän kanssa. Sen jälkeen vielä poni läpi kentällä ja valmis!

 Perjantaina Babsku vietti vapaata, mutta Annikalla oli Jipon ratsastus, joten menin kuitenkin tallille. Puunasin Baban kamoja ja kun Annika kävi kävelemässä loppukäynnit maastossa hain Baban myös kävelemään.

Eilen eli lauantaina mentiin kevyesti kentällä kaikki askellajit läpi. Perjantaina eksyttiin myös börjesille, joten Baban uudet pintelit pääsi heti testiin. Tais olla jotain vaikutusta - poni oli super. Löydettiin nyt vihdoin se tapa, jolla meiän ratsastukset lähtee parhaiten käyntiin. Eli oma verkkatyyli on nyt löydetty! Annika sai luvan loppuverrytellä Baban ja heillä menikin oikeen kivasti.

Lauantaina pääsin myös pitkästä aikaa Winnien selkään. Poni oli ihanan yritteliäs ja helppo. Ihana pikku neiti! Ratsastin sen nopeasti läpi, jonka jälkeen Annika meni selkään pyörittelemään ponia ravissa ja ottamaan vähän laukkaspurtteja.

  Tänään hyppäsin Baban kanssa. Viime kerralla hiottiin pikkujuttuja ja tekniikkaa, tänään loikittiin isompia sitten senkin edestä. Alotettiin pikkuristikoista, jotka oli Babskulin mielestä hurjan jännittäviä. Kun ne nostettiin pystyiksi alkoi poni syttymään! Lopetettiin kun toinen pysty oli hieman yli metriä ja oltiin se ylitetty muutamaan kertaan. Baba oli ihan sairaan hieno ja hypyt varmentuivat tunnin aikana tosi paljon. Lopuksi oli fiilis, että Baba olisi hypännyt mitä tahansa eteen olisikaan tullut. Alussa tulleet kamikaze-loikat muuttuivat varmoiksi ja voimakkaiksi hypyiksi. Saa taas olla ylpeä!

Tällä hetkellä fiilis on huikee. Multa loppuu koulu kuukauden päästä, elämään on tulossa isoja muutoksia ja uusia juttuja. Toivon kuitenkin, että saisin jatkaa Baban kanssa vielä pitkään mahdollisesti vuosia mikäli aika sen vain sallii. Se on mahtava hevonen ja haluan pitää siitä kiinni niin lujaa kuin pystyn.

    -Heidi