Viime viikot on täyttyneet pitkälti lukion ekasta koeviikosta tähän lukuvuoteen ja sen lisäksi ollaan treenailtu illat Unnan kanssa sekä hakua, että aksaa. Agility on osaltaan jäänyt hieman vähemmälle, kun ollaan toistaiseksi keskitytty enemmän hakuun. Niin, ja alkoi meillä keskiviikkona Dobokin!
Unnan kanssa ollaan nyt eletty jo yli vuosi yhdessä ja koko ajan musta vaan tuntuu enemmän ja enemmän siltä, että toi koira on kuin tehty mua varten. Maailman pirtein ja ilosin pakkaus, työmotivaatio on käsittämättömän hyvä ja aina ollaan innoissaan lähdössä töihin, oli homma mikä tahansa. Hakuilemassa se on aina ihan into piukassa, vauhtia on sata lasissa, toivottavasti vielä saadaan keskittymistäkin saman verran... Rivien välistä paistaa toisinaan tyytymättömyys koiraan, sen työskentelyyn tai tapaan työskennellä. Onko kuitenkaan mitään mitä ei voisi kehittää?
Unnan heikkoudet on mun tiedossa, koira itse ei niitä tiedosta, eikä se osaa itse siihen puuttua, mutta pikkuhiljaa ohjataan koiraa oikeeseen suuntaan. Pidättyvyys vieraita kohtaan on vähentynyt ja Unna on oppinut olemaan ihmisten kanssa jo paljon paremmin. Toisinaan se yllättää, on kaikkien kanssa heti kaveri ja välillä käydään takapakkia. Koitan valikoida ihmisiä joita päästän sen lähelle, niin ettei koiralle tule huonoja kokemuksia, koitan valikoida monenlaisia ihmisiä.
Unnalle eläminen on parasta mitä se tietää. Se elää joka päivä hetkessä, iloisena ja pirteenä. Ei sen kanssa touhutessa voi olla kauaa vihainen. Hermot menee -kieltämättä usein. Toisinaan se heijastuu koiraan, siinä kohtaa ei hinkata sen enempää, yks helppo suoritus onnistuneesti ja toisena päivänä uudestaan. Vauhti on ehkä Unnan suurimpia ongelmia, siinä unohtuu helposti aivot ja keskittyminen lähtöviivalle, kun toi 13 kiloa painaa pisin mettiä tai treenikenttää. Ihailtavaa, miten jollain voi olla noin suuri elämänilo ja jokaikisessä arjen hetkessä se näkyy siinä, joka ikinen metsälenkki ei voi kuin hymyillä kun näkee toisen painavan täydessä elämisen riemussa ympäriinsä.
Me Unnan kanssa aloitettiin siis myös dobo, toistaiseksi alkeiskurssi, mutta toivon mukaan edetään siitä sitten ja ainakin nyt vaikuttaa niin kivalta, että voitaisiin jatkaa ihan vakioryhmässäkin! Unna oli hurjan reipas ja kokeili innoissaan kaikkea uutta. Myös itellä oli syvät lihakset hiukan hellänä seuraavana päivänä, vaikka en aluksi ollut tehosta itselleni niin varma.
Haku-puolella treenaillaan nyt erilaisissa paikoissa vahvistaen nenän käyttöä. Ollaan käyty lukiolla treenailemassa, kun sain luvatkin treenata koiraa ilta-aikoihin siellä. On alusta mikä tahansa, ei se näytä tuottavan kummempia vaikeuksia Unnalle. Nokkelasti kiipeilee sohvilla, juoksentelee liukkaallakin lattialla ja jos on tarvetta mennä ovesta, ilmaisee sen selkeästi. Toimii jo varsin itsenäisesti eikä hae musta tukea juuri ollenkaan, välillä tarkistaa oonko hävinnyt paikalta, muuten toimii yksin.
Kävin kovan pähkäilyn itseni kanssa siitä opetanko Unnan ilmaisemaan haukulla vai rullalla. Unna ei vielä käskystä hauku, koitin sitä kiihtymisen kautta opettaa - vaan ei. Pistin meiän luottokoutsille Hannalle viestiä ja tultiin siihen tulokseen, että Unnasta tulee rullakoira. Kuitenkin kun ihmiset on Unnalle selkeesti vähän jänniä niin on sille reilumpaa, että se voi löytää ihmisen hiukan kauempaatakin, eikä sen tarvitse mennä iholle haukkumaan. Unna voi tuoda rullan sitten mulle, ja me voidaan yhessä mennä katsomaan maalimiestä. Haun kanssa meillä on selkeä tavoite ja pikkuhiljaa edetään sitä kohti. Toistaiseksi näyttää aika lupaavalta.
Syyt jonka takia mä en Unnalle haukkua opeta on sen psyykeen kesto, en usko että se jaksaisi haukkua yksin vieraan ihmisen luona tulevaisuudessa pitkänkin ajan. Lisäksi haukkuminen on fyysisesti jo niin raskasta, että mielummin juoksutan Unnan kahden matkan verran, että se tuo rullan mulle. Ja selkeesti toi ei oo ehkä Unnalle luontaisin tapa ilmasta, joten me päädyttiin rullaan. Rullatreenit alkakoon!
Agilityssä ollaan hiottu keppejä, muuten meneekin aika kivasti eli kierrot sujuu hyvin. Ollaan poisteltu kepeistä nyt verkkoja jonkin verran, taisin alkuun harpata liian ison palasen ja nyt pistettiin muutamat verkot takaisin. Taidan vieläkin muokkailla verkkojen järjestystä siten, että verkkojen poistaminen hoituu vielä huomaamattomammin kuin tähän asti, jolloin varmaan päästään siinäkin asiassa eteenpäin.
10.10 pamahtaa Unnalle puolitoista vuotta elämää täyteen, eli meiän suuntana on silloin viralliset lonkka- ja kyynärkuvaukset. Mikäli sieltä saadaan tervehköt tulokset, jatketaan takuulla vielä agilityn parissa, mikäli ei, keskitytään varmaan vain hakuun ja etsitään siihen rinnalle vielä joku toinen kiva laji. Ainakin doboa olisi intoa jatkaa. Tokosta tuskin innostutaan, voisihan sitäkin kokeilla, mutta rally-toko kyllä kiinnostaa. Kaikki missä ei tarvii tehdä pipo tiukalla ja voi pitää vähän raisustikin hauskaa - sillälailla Unnalle sopivasti.
Uusi yhteistyökumppanimme Hauhau ja sitä kautta myös Petnetstore lähetti meille testattavaksi kattavan paketin jos jonkinmoista herkkua ja lelua. Voi olla että noi vesilelut jää testin osalta ensi kesään, nyt alkaa olla vedet jo niin kylmiä ettei viitti heitellä enää leluja, ettei joudu itse hakemaan ;) Toi vihree frisbee on kuitenkin osoittautunut aivan huippujutuksi! Sitä ollaan heitelty useena iltana ja Unna on aivan intsinä siitä, pehmee ja kestävä, koiralle suuhun tosi kiva! Lisäksi superhelppo pitää puhtaana, kulkee koko ajan mopoautossa mukana jos vaikka joskus heltyy tilaisuus heitellä vähän frisbeetä ;) Lisäksi mukana oli jos monenmoista herkkupussukkaa, niitä ei olla vielä suuremmin testailtu, mutta ainakin tonnikalaherkut on Unnan mieleen ja niitä on helppoa väännellä pienemmiksikin palasiksi, sekä kulkee lenkeillä kivasti taskussa. Pehmoleluja olen antanut tuon Unnan käyttöön vähän riskillä, se kun tuppaa rikottamaan _kaiken_. Kuitenkin tuon pitkulaisen jänöksen annoin sille tänään, en usko että repimistä kestää Unnan toimesta, mutta kivasti ainakin Unna sitä jaksoi tänään vingutella ja kannella ympäriinsä, päivällä jo nukuttiinkin jänös kainalossa.
-Heidi
