Pahat tavat, meidän tavat

   Leena oli Paimenlauma-blogissaan kirjoittanut postauksen lauman huonoista tavoista. "Ei niin kultamussukoita, ettei välillä leviteltäis multapussukoita" Aihe nappasi heti, ja näin illan viimeisinä tunteina, keskellä kouluviikkoa onkin oivallista syventyä meidän pienen lauman paheisiin ja tällä kertaan lasken mukaan myös itseni. Aloitetaan kuitenkin nuorimmasta:

   Unna

  Unna on lauman ehdottomasti se tuhoisin jäsen. Kaikki menee ja jos ei mene niin laitetaan menemään. Helposti voi syödä yksinollessaan seinää, 4 koristetyynyä, kenkiä, ikkunalautaa, kuulokkeet, kaukosäätimen, maton, kiinanruusun, kiipeillä pöydillä ja vaikka mitä kaikkea hauskaa. Unna onkin viettänyt yksinolohetkensä joko häkissä, joka kuitenkin on tilava tai sitten pesuhuoneessa. Näin ollaan vältytty toistaiseksi suurimmilta tuhoilta, tuon kaiken jo tuhotun jälkeen. Unna on erittäin fiksu ja onkin jo keksinyt sen, ettei kaikkia tosiaankaan tarvitse totella. Äidillä ja iskällä on nyt vain kestänyt viiveellä ymmärtää se, että pelkkä pyytäminen ei tämän koiran kanssa usein riitä. Remmissä se lenkillä rähisee kuulemma kaikille koirille, jos äiti tai iskä vie sen ulos. Hyvin mahdollista, muttei se mulla niin tee ;) kuulemma on alkanut kuitenkin sujua jo paremmin. Unna myös haukkuu nykyään todella herkästi ja onkin varmaan oppinut sen Ilonalta... Pikkuhiljaa ollaan saatu treenattua sitä, ettei kaikesta tarvitse niin kauheesti kiihtyä. Meillä kun kierrokset välillä nousee niin hurjasti, että ihan moottori kuumenee. Edelleen ehkä ärsyttävimpiä asioita on kuitenkin Unnan kanssa se, että ihmisiä kohtaan ollaan edelleen niin pidättyväisiä. Eritoten alle kouluikäisiä lapsia. Toisaalta pelkään lasten puolesta, toisaalta ymmärrän hyvin myös Unnaa, ei se ole pentuna ollut niin paljon tekemisissä pienten lasten kanssa, aivan varmasti pelottaa. Treenatessa Unnalla saattaa myös vinksahtaa päässä, että "äiskä nyt vähän jännittää, otappa mut syliin en enää jaksa harjoitella tyhmää perusasentoa/seisomista" Siitä onkin sitten vaikee saada U nostettua takaisin sellaseen moodiin, että se tekee mielellään ja hyvällä vireellä. Tänään taidettiin kuitenkin ekaa kertaa onnistua siinäkin. Ehkä tässä oli jo Unnan huonoja tapoja kerrakseen.

S-kaupan uutuus, viipaloitu jugurtti

  Ilona

 Ilonan ärsyttävin ja huonoin tapa on ehdottomasti räksyttäminen. Ei sitä enää hihnassa niinkään harrasteta, mutta eteisen ikkunasta kyllä kyylätään ja haukutaan kaikki koirat, kissat, kanit, ihmiset, linnut, puut, talot, autot, pyörät ja aivan kaiken mitä vaan ikinä voi haukkua. Toki varmasti pimeys ajaa osansa ja herkemmin reagoikin johonkin heijastuviin varjoihin. Ilona on kertakaikkisen helppo esim. tallilla, kun se vaan on ja möllöttää, eikä sitä tarvitse vahtia ja huudella niinkuin Unnaa. Kuitenkin lenkeillä esim. vapaana ollessaan Ilona ei pysty toisen koiran nähdessään tekemään enää mitään. Se jähmettyy, kuuroutuu ja säntää kymmeneen eri suuntaan samaan aikaan, ollen lopulta räksyttämässä toista koiraa sen jaloissa. Onneksi toinen koira sentään omistaa korvat... Ilona on myös nykyään kovin laiska lenkkeilemään. Muutaman kilometrin kävelyn jälkeen, koira vetää liinat kiinni ja päättää että nyt on hyvä, mennään kotiin tai jäädään tähän. Sen takia pidemmät lenkit suoritankin aika usein ilman Ilonaa. Ilonasta on myös leikkaamisen jälkeen tullut varsin perso ruualle, joten muutamat suklaalevyn katoamistemput ja pöydällä kiipeilyt on nähty.

  Heidi

  Halusin haastaa itseni ja jakaa myös omat huonot tapani, tai ainakin osan niistä. Ehdottomasti huonoimpiin kuuluu äkkipikaisuus ja nopeat johtopäätökset. Jos saan korviini tiedon jostain asiasta, oli se sitten hyvä tai paha, olen aika äkkiä tehnyt asiasta omat johtopäätöseni ja vaikka saisin todellisen tiedon myöhemmin kuulla, jää usein silti äkkipikaistuksissa tehty päätös kutkuttamaan kallon sopukoissa. Ja kuten varmaan kaikilla, mun paheeni on myös napostelu. Nyt se on kyllä jäänyt vähemmälle, mutta joskus sitä tuli harrastettua ihan urakalla. Aina oli autossa odottamassa joku pussi karkkia, tai suklaapatukka. Onhan ne hyviä, mutta herkkujen pois jättäminen on pitänyt mut ainakin paljon pirteämpänä. Oon myös tavattoman laiska, jos mua ei joku asia kiinnosta. Samoista asioista saa sanoa vähintään sen 10 kertaa, jos olen päättänyt ettei kiinnosta ja jotain on kuitenkin tapahduttava. Tietyissä asioissa olen myös kovin kärsimätön.

   Tämä saanee tällä kertaa riittää teille meiän poppoon paheista!

  -Heidi

Jos annan sulle kaiken, kiehtooko se sua

  Alkuvuosi on edennyt jo 11 päivän verran ja eilen meillä vietettiin pienenpientä merkkipäivää, Unna 9 kk. Viime aikoina ollaan treenailtukin jopa pikkasen! Tätä voidaan meillä kutsua jo saavutukseksi. Sen lisäksi ollaan toki lenkkeilty, milloin missäkin seurassa. Annika ja Nalle on koko viimeviikon illat käynyt meiän kanssa lenkkeilemässä ja Ilonakin on tykännyt kun ei tarvii aina olla Unnan riepoteltavana, kun se painaa Nallen kanssa jo mettässä. Demin kanssakin ollaan treffailtu, ei tosin niin paljon kuin tytöt varmasti haluisivat.

Viime viikon sunnuntaina kävin pitkästä aikaa ratsastamassa Baballa ja tehtiin kiva käyntimaasto Maijun ja Jipon kanssa. Luminen metsä kun oli jälleen jotain niin kaunista, että huhhuh! Baballa oli käynyt myös hieroja ja sen tunsi. Askel oli niin pitkää että oijjoi!

Muutaman kerran olen käynyt lenkittämässä hollanninpaimekoira Karunkin ja ilmat on olleet taas niin ihanat. Vaihteluna iso koira on kyllä niin kiva näitten kahden pienen rinnalle. 

Piikkiön toivot vauhdissa...

    Eilen iskä lähti katsomaan yhtä autoa Saloon ja me Unnan kanssa lähdettiin mukaan tarkoituksena ostaa Unnalle haalari, ettei pieni jäädy kun on trimmaus edessä. Haalaria ei Salosta löytynyt, joten ajettiin Turkuun hakemaan haalari, mutta on koira taas muutamaa kokemusta rikkaampi, ei voi moni koira sanoa käyneensä autokaupoilla ;) Illalla napattiin muutamat kuvat vielä just ennen trimmiä ja muutamat sitten tietty trimmauksen aikanakin.

Tasan 9 kk // 12 kg

Saunafreshselfie ;)

Uuden ihanan pehmeän ja lämpimän haalarin kanssa onkin ollut nyt kiva ulkoilla, eikä jää luntakaan kiinni tassuihin. Väri miellyttää myös mun silmää ja oli selkeesti Unnallekin mieluinen. Sisällä on pehmeä karvavuori, ja ulkopinta hylkii likaa ja vettä tehokkaasti, mutta ei ole kuitenkaan koppurainen koiran päällä, vaan myötäilee koiran liikkeitä mukavasti ja ainakin meillä ollaan nyt aika rakastuneita tuohon uuteen tulokkaaseen ;) Ulkona riehuminen on kuitenkin ottanut osan tassuista, ja viime viikolla sain rasvata paremminkin koiran verillä olevia tassunpohjia. Sukat jalassa ei oo yhtään kivaa t.Unna.

Tänään käytiin painamassa päivälenkki Nallen ja Annikan kanssa ja sen jälkeen rakennettiin kuvausstudio sisälle ja otettiin kaikista meiän lenkkeilykamoista kuvat. Eli vuorossa on varusteurheilua ;)

Unnan varusteet:

          Meiän keltaine tuoteperhe taitaa olla tällä hetkellä laajin meiän paketeista. Mä tykkään keräillä paljon kaikkia varusteita, kun kirppaireilta usein löytyy aika hyviä tarjouksiakin. 

Rukka valjaat, puolikuristava panta ja kaksipäinen mini hihna

Rukka sadetakki, puolikuristava panta ja toinen keltainen hihna

Sinistäkin ollaan aika ahkerasti jo keräilty, ja sekin alkaa olla suht laajassa skaalassa.

Hurtta collection puolikuristava panta, flexi ja Hurtta toppamantteli 

Hurtta valjaat ja remmi

 Pinkkinä ollaan keräilty Hurttaa jo melko pitkään, oikeastaan keräilyn aloitti jo Ilona ja tällä hetkellä Ilona johtaakin pinkissä keräilyssä pelastusliiveillään.

Hurtta y-valjaat, puolikur. panta ja hihna

Turkoosina meillä on vain yksi sadetakki, joka oli pakko hankkia kun halvalla sain ;) tosin se menee nyt myyntiin, kun kaapit pursuaa tavaraa.

   Punaista mä mielelläni keräisin Unnalle enemmänkin, se kun sopii sille niin hyvin, kuitenkin meillä on vain valjaat ja remmi. 

Hurtta collection valjaat ja remmi

Näin tylsää oli Unnan mielestä...

Hilda ja Unna

Rukan pinkkejä olisi tarkoitus hankkia nyt vielä valjaat ja remmi, kun on takki ja panta jo.

9 kk // 12 kg

            -Heidi

2014 ~ Viimeisen kerran

   Monissa blogeissa ollaan taas koottu yhteen viime vuotta ja niiden huipentumia - niin meidänkin blogissa tehdään. Aloitin kirjoittamaan tätä postausta jo jokin aika sitten, mutta nyt vasta väsäsin valmiiksi. Olen niin huono kirjoittamaan erissä yhtään mitään, että nyt kun koko muu talo nukkuu on täydellinen aika palata blogin ääreen taas pieneltä hiljaiselolta.  
   Vuonna 2014 ehti tapahtua paljon kaikennäköistä ja jotenkin nyt vuoden lopussa tuntuu, että se on ollut taas yksi elämäni suurimmista ja hektisimmistä vuosista - siltä se tuntui kuitenkin myös viime vuonna. Pakko myöntää, että kun aloin miettimään kulunutta vuotta oli pakko selata blogi tammikuun postauksiin. Tuntuu kuin tämä vuosi alkaisi vasta toukokuun viimeisistä päivistä, kun haettiin Unna kotiin. Kuitenkin vanhoja juttuja selatessa muistui useampikin hetki mieleen. Eiköhän aloiteta, tässä siis kuukausi kerrallaan, minun vuoteni 2014.

Tammikuu

  Tammikuussa olin kuin olinkin autuaan tietämätön siitä, että puolen vuoden päästä mulla on kotona oma pieni espanjalainen. Nyt kai blogiinkin voi jo paljastaa: alkuvuodesta blogista vanha tuttu Eki, mun elämäni poni, oli siirtymässä meidän omistukseen, siis mun ja Annikan. Kaikki ei kuitenkaan menny niinkuin saduissa. Me oltiin jo niin monet kerrat itketty ja toivottu, että saatais poni takasin meille ja se sais viettää elämänsä loppuun asti meiän kanssa ja jos tiet eroo, niin vuorotellen jomman kumman matkassa. Niin paljon kun Ekin kanssa ehdittiinkin kokea, niin paljon jäi silti kokematta. Rakas siitä tuli kaikesta huolimatta, niin rakas että edelleenkään en ole pystynyt päästämään irti - en vielä. Asiat ei vaan järjestyneet kuten piti, yksi kirjan takakansi sulkeutui lopullisesti, joten Eki ei tullutkaan takaisin kotiin. Me käytiin Olivian kanssa tutustumassa Kannuksen kennellinjaan parin päivän matkalla Keski-Suomessa. Matka kohti tuntematonta parhaan kaverin kanssa oli jotain niin siistiä ja omaltahan se paikka tuntui - heti. Kuitenkaan sinne ei yhteishaussa päädytty. Käytiin hallilla treenailemassa Toton ja Ilonan kanssa ja lenkkeiltiin pakkasessa.

Ikävä on kova <3

Helmikuu

   Helmikuussa ratsastelin Winnietä jonkun verran, kun Maiju kiireiltään pyysi apua. Muuten rypesin kai vain toivottomuuden tilassa, kun Eki ei meille tullutkaan ja yhteishaussa en hakenutkaan Kannukseen, vaan Paimion Lukioon. Vanhempien kanssa kuitenkin keskusteluamme tultiin siihen tulokseen, että voidaan me harkita jotain isompaakin ponia mulle, jos mä haluan. Kävin koeratsastamassa paria ponia, yhtä Harrya, joka oli yks hienoimmista hepoista mitä oon nähnyt ja kokeillut, aivan huipputyyppi! Hartsa oli kuitenkin meille valitettavasti liian hintava, joten kävin useempaankin kertaan kokeilemassa yhtä Barockia ja se olikin tosi kiva poni. Jokin ei vaan kuitenkaan kolahtanut. Niimpä usean ratsastuskerran jälkeen mä tulin siihen tulokseen, ettei tää juttu oo mua varten, ei tää tunnu siltä miltä sen pitäis tuntua. Näin ollen Barockikaan ei muuttanut meille. 

Maaliskuu

   Maaliskuussa me mökkeiltiin meiän ihanienlihavien kanssa viettäen ihana vuorokausi yhdessä, syöden ja nauraen silmät päästä. Käytiin myös kuvailemassa jonkun verran ja lenkkeiltiin yhdessä. Tosca pyöri taas kuvioissa mukana ja me treenattiin sekä hallilla, että Henskun luona tilavalla takanurmella. Hensku ohjasi oikein hyvin jo molempia koiria ja meillä oli huisin hauskaa aina. Huomaa, että Ilonankin takalihakset oli tossa kohtaa vielä näkyvissä... Nyt ne on kuitenkin varmasti vain turvallisesti karvakerroksen suojissa. Lenkkeiltiin paljon kivoissa ilmoissa ja käytiin Turussakin muutamaan otteeseen räpsimässä kuvia. Blogi hoiti virkaansa yllättävänkin aktiivisena. Maaliskuun aikana blogissa käytiin myös suurta keskustelua mun kaulahuivin kireydestä, moni kun oli sitä mieltä että se on aivan liian kireällä, ei hätää, nyt se on löysätty!

Huhtikuu

   Huhtikuussa heppailtiin yhessä Annikan kanssa Maijun luona. Annikakin pääsi kokeilemaan Winnietä ja hyvin tuloksin. Mä ratsastelin Jippoa, joka yllätti kouluheppamoodillaan! Me jatkettiin Toscan ja Ilonan kanssa treenailua, ja mä pääsin viikoksi nauttimaan etelän lämmöstä Espanjan Fuengirolaan - mahtava reissu ! Hilda kävi Mantalla ratsastelemassa ja mä tietty aina siellä sen kanssa. Huhtikuun lopulla me Baban kanssa löydettiin tiemme yhteen, kun Taija kipeesti tarvitsi sille liikuttajaa. 

Toukokuu

   Toukokuun Baba oli mun kokovaltaisessa käytössä eli lähes koko aika oltiin tallilla. Annika ratsasti muutamaan otteeseen Baballa ja Winniellä mun koutsatessa. Me kehityttiin Baban kanssa molemmat toukokuussa paljon ja meillä oli hurjan kivaa yhdessä. Me hypittiin ja maastoiltiin ja kouluiltiin, kaikkea vielä ihan varteenotettavin tuloksin. Otettiin myös superihania kuvia ja niitä ihan huulet korvissa täällä kattelee. Vaatteet vaan väheni ja lämpötilat nousi. Toukokuun alussa myös pikavisiitti Etelä-Pohjanmaalle kattomaan pikkuisia pentusia ja varmistuin omasta espanjalaisesta. Kaikki aika kului tallilla siivoten tarhoja ja ratsastellen heppoja ja kuvaillen niitä. Syöteltiin heppoja ennen kuin ne pääsivät laitumelle. Toukokuun viimeisenä päivänä oli päättäjäiset ja heti niiden jälkeen rynnättiin Seinäjoelle hakemaan omani kotiin. 

Kesäkuu

Kesäkuu meni Unnan ristiäisissä, omissa synttäreissä ja pentuarjessa - vieläpä hujauksessa. Me opeteltiin Unnan kanssa sisäsiistiksi ja kierreltiin ympäri sukulaisia. Elämää haittasi se, että mopoauto oli melkein koko kesän poissa kuvioista... Käytiin myös muutamaan kertaan ratsastamassa Mantalla ja loppukuusta kävin koeratsastamassa Neekuksen, joka mulle ja Annikalle tuli ylläpitoon pariksi kuukaudeksi. Toto oli meillä reilun viikon hoidossa ja eleltiin kolmen koiran arkea. 

Heinäkuu & Elokuu

   Heinäkuu ei alkanut niin lupaavasti kuin piti. Neekus tänttäröi laitumella ja ontui jonkin aikaa, kuitenkin hieronnalla ja jumppaamisella saatiin poni takaisin kuntoon. Maastoiltiin, kouluiltiin, hypättiin ja ajettiin. Unna kulki tallilla mukana aika paljon ja kasvoikin siellä varsin kivaksi koiranuoreksi, kun oli paljon ihmisiä ja muita koiria ympärillä. Unna pääsi elokuun puolella karvoistaan eroon ja uskaltautui uimaankin ekaa kertaa. Me tehtiin viikonlopun mittainen mökkireissu saaristoon, joka teki kyllä niin hyvää. Neekus oli sillä aikaa Annikan hoivissa. Käytiin myös uimassa hiekkakuopilla Neekuksen kanssa ja se teki kyllä lihaksille superhyvää. Kuun puolessa välissä ajettiin pellot alas ja päästiin baanailemaan sänkkäreille.

Syyskuu

   Syyskuussa mulla oli vielä neljäsosa Neekuksesta, joten tallilla kävin muutaman kerran viikossa. Useemmin kuitenkin nyt yksin, joten kuvaajaa sain enää harvoin. Touhuttiin kuitenkin yhtä monipuolisesti edelleen, ajettiin, hypättiin, maastoiltiin ja kouluiltiin. Ypäjällä kävin pyörähtämässä suokkien kuninkaallisissakin ja Unnakin pääsi mukaan. Henskun kanssa lenkkeiltiin taas paljon ja kuvailtiin. 

Lokakuu

   Lokakuussa mä olin aika hukassa, jos totta puhutaan. Olin lopettanut heppatouhut kokonaan, mulle jäi enää koulu ja koirat. Kaikkien niiden tallilla vietettyjen vuosien jälkeen oli aika tyhjä olo ilman kauraturpia. Mä etsiskelin itteäni ja useimmiten myös tavaroitani sen kuukauden. Karattiin Paimion synkkyyttä karkuun puolikuusta Korppoosen valon ja rakkauden valtakuntaan. Vietettiin superihana rentoutumisviikonloppu mökillä, vielä jopa uiden ! Koiratkin nautti kokoaikaisvapaudestaan kunnolla. Unnan kanssa treenailtiin koiran elämää. Käytiin myös Turussa kuvaamassa Henskun kanssa. 

Marraskuu

   Marraskuussa mä kävin elämäkriisiä jälleen kerran läpi ja pohdin vaihtoehtoja, kun tuntui siltä, etten vain sovi lukion muottiin. Edelleenkin kutkuttaa ajatus siitä, että hakisin yhteishaussa vielä Kannukseen. Kuitenkin mulla on nyt myös suunnitelmat kunnossa Paimiossakin. Blogi taisi viettää vuoden hiljaisimman kuukautensa tässä kohtaa, kun postauksia tuli kokonaisen ykkösen verran. Me kuitenkin pääsääntöisesti voitiin hyvin ja nautittiin siitä, että meiän elämä ei enää ole niin hetktistä ja koko ajan ei ole pakko mennä johonkin. Mä myös opin nauttimaan siitä, ettei koko ajan ole koko paska hallinnassa. Vähän relattiin ja sillon tällön lähdettiin johonkin kentälle vetämään extempore hyvänmielen treenit. Mietin tulevaa vuotta paljon ja pähkäilin ja pohtisin. Sain pähkäilyt valmiiksi ja olo olikin aika vapautunut. Nautin siitä mitä mulla oli ja hain iloa pikkujutuista. Kamera pysyi vistusti laukussaan, joten tässä tylsä kuvituskuva !

Joulukuu

   Vihdoin viimeiseen. No mitäpä siitä, alkukuukaudesta vietettiin mökillä pikkujouluja ihanienlihavien kanssa. Kertailin mennyttä vuotta ja pohdin tulevaa. Panostin viimeiseen jaksoon ennen lomaa. Tuntui vihdoin siltä, että sain itteni ängettyä jonkinlaiseen muottiin, joka sopi myös lukion kirjoihin. Unnan kanssa treenailtiin arkijuttuja edelleen ja taidettiin viettää pahinta murkkuikääkin tässä kohtaa. Kuitenkin reipastumisen merkkejäkin näkyi jo huimasti! Ikävä tallille yltyi liian kovaksi, joten aloin käymään taas Baban luona. Paimiokin peittyi valkoiseen lumipeittoon, ja saatiin kivoja kuvia Emilian kanssa. Joulukuussa myös rakas lenkkikaveri ja koiranmaailman kuningatar Risha nukahti ikiuneen ja matkasi kaarisillan toiselle puolelle. Risha jätti jälkeensä tyhjän, rhoden mentävän aukon ja kuitenkin niin paljon ihania muistoja. Rishan kuolema oli mulle kuitenkin tosi kova paikka, enkä oo vieläkään siitä kunnolla yli päässyt. 

    Vuosi 2014 on ollut huikea. Toteutin jälleen monia unelmiani. Helpoimpia vuosia se ei ollut, sukelsin syvimmissä tuskissani ja nousin sieltä taas omaan näköalatorniini. Vuosi taaksepäin unelmoin monista asioista, jotka muuttuivat todeksi kuluneena vuotena. Kasvoin ihmisenä paljon, hyvin paljon. Vuotena 2015 aion oppia nauttimaan uudestaan niistä asioista, joita olen muuttanut unelmista arkipäiväksi. 

Mun oma uudenvuodenlupaus on olla 

Onnellinen

"I wanna wake up every morning, with a passion

I wanna wake up with the smile on my face,

And be able too say,

I love what I do."

    - Heidi