Syyspläjäys

Unna 1v 6kk 1pv

8v 2vk 2pv

       -Heidi

Puolitoista vuotta

10.10.2015

      Puolitoista vuotta kaaosta, tohinaa, touhua ja iloa!

© Taru Vänttinen

   Unna täyttää tänään puolitoista vuotta. Se on paljon se, ja paljon on jo siinä ajassa tapahtunut. Unna muutti meille viime vuonna päättäjäispäivänä 31.5. 

   Ennen kun Unna tuli meille mä olin laatinut tosi tarkkaan kaikki mahdolliset suunnitelmat, että mitä tehdään, vannoin ottavani rakennekuvia joka viikko, kuvaavani vähintään kerran päivässä ja treenaavani kaikkea mahdollista mahdollisimman pian. Toisin kuitenkin kävi... Mä olin tajuttoman väsynyt jo ihan pelkästään pentuarjesta, joten kuvailut ja treenaukset jäi siihen. Me vaan elettiin tavallista arkea ja jos ongelmia ilmeni niihin puututtiin. Eikä niitä kovin paljon ilmennyt. Alkuun se pörisi autoille, mutta se jäi kahdessa päivässä pois kun otettiin namit mukaan lenkeille. Unna sai koko kesän kasvaa ihan rauhassa ilman mitään tavoitteita. 

   Asia joka näin jälkeenpäin harmittaa, on Unnan pidättyväisyys ihmisiä kohtaan. Alkuun se oli todella säikky myös toisia koiria kohtaan ja huusi heti jos toinen koira meinaskin tulla lähelle. Nykyään se on jo tiessään ja kaikkien kanssa painitaan täysiä. Käytös ihmistenkin kanssa on paranemaan päin ja se uskaltaa jo mennä tekemään tuttavuutta ja kaveraakin kunhan saa kaveerata omaa tahtia. Seuraavan koiran kanssa pidän tästä kiinni kynsin ja hampain, sosiaalistamista ei jätetä yhtään!

   Ekana vuotenaan Unna on ollut lähinnä siis kotikoira. Kun se alkoi olla puoltavuotta, me alettiin pikkuhiljaa treenaamaan perusasentoa ja kiertoja aksassa. Lähempänä vuoden ikää otettiin rimat mukaan agilityyn, toko jäi siihen perusasentoon jossa se on edelleen. Agissa ollaankin kehittytty jonkin verran, Unna on nopea, hakee esteet hyvin ja kääntyy nopeasti. Muutama mutta sisältyy kuitenkin tähänkin, putket on osittain epävarmoja ja Unna kiipeilee mielellään niitten päällä. Juostiin ensimmäiset epäviralliset kisat viikko sitten lauantaina ja saatiin hylky molemmista starttiluokan starteista. Unna vietti aikaansa pellenä ja mä olin aivan hukassa. Ainakin saatiin hyvät naurut ja meillä oli hauskaa! Ehkä tästä on suunta vain ylöspäin. Keppien kanssa ollaan vieläkin aika hukassa... Verkkojen kanssa menee kivasti, hakee ja näin, mutta kun poistaa yhdenkin verkon keskeltä, leviää pakka käsiin. 

  Dobosta tuli meille superkiva harrastus, ostettiin oma dobopallo ja ollaan treenailtu nyt kotona! Tiistaina selviää meidän agility-uran jatkuvuus, kun Unnalla on lonkkakuvat. En lähde pientä maksikoiraa rikkomaan jos jo lähtökohdat on huonot. Ei se kipuile, ei oireile ja tekee mielellään, ehkä sitten voi jo hiukan luoda toivoa, muttei nuolaista ennen kuin tipahtaa. 

   Unna myös leikattiin kuluneena kesänä, ettei juoksut tule haittaamaan harrastamista tai muutenkaan meidän elämää. Leikkauksesta toivuttiin hyvin ja nopeasti. Lisää pikku-Unnia ei tähän maailmaan siis tule ja ehkä hyvä niin. Itse ainakin arvostan perroissa juuri sosiaalisia yksilöitä, eikä Unna niihin valitettavasti lukeudu oman tyhmyyteni takia, joten ratkaisu oli tämä. 

Puolessatoista vuodessa Unna on:

• Harrastanut agilityä kotitasolla ja opetellen pikkujuttuja
• Opetellut perusasennon TOKO:sta
• Käynyt tallilla mukana paljon
• Trimmattu neljä kertaa
• Steriloitu
• Sairastanut korvatulehduksen muutamaan kertaan
• Saanut paljon rohkeutta olla toisten koirien kanssa
• Kulkenut mukana koulussakin iltaisin
• Aloittanut pelastushaun ja jatkanut sitä
• Aloittanut Dobon ja jatkanut sitä
• Kasvattanut massaa (tuloksilla)
• Kasvattanut aivoja (tuloksetta)
• Veneillyt
• Kulkenut bussilla
• Istunut mopoautossa varmaan valehtelematta yli 1000 kilometriä
• Kulkenut monissa kaupungeissa mukana
• Ollut ihana ja iloinen Unna-junna!

       

         -Heidi