Kisataukoa ja uutta verta

   Kakkosista kisailtiin yhdessä päivässä kolmosiin, joka rata tuotti tulosta ja saatiin ekalta radalta LUVA, tokalta radalta LUVA ja viimiseltä SERT. Radat oli tuomariharjoittelijan tekemiä, mun mielestä tosi kivoja ratoja, jotka sopi meille hyvin. Etenemät nyt ei olleet mitään ihan huippuluokkaa, mutta radat meni ihan sujuvasti. Yhden kontaktin korjasin, muuten oli kivat ja suunnitellut ohjaukset toimi. Kyllä sitä vaan niin tietää mitkä ohjaukset omalla koiralla toimii parhaiten ! Näin jälkeen päin kisavideoita katsellessa tulee kauhee hinku kisaamaan. Sen jälkeen kun kolmosiin noustiin, ei ollakaan kisailtu. Ehkä ensi vuonna sitten taas. Nyt meinattiin mennä ryhmäänkin taas treenaamaan, kun kevään jälkeen ei olla ryhmässä treenattukkaan. Päästään itsekin kehittymään.

Viime viikon lauantaina lähdettiin aamulla aikaisin kohti pohjanmaata. Tavoitteena oli tulla takaisin koiran verran rikkaampana. Kyseinen koira ei toki tullut mulle vaan Annikalle. Kun Nalle kuoli heinäkuussa, alettiin etsimään uutta kaveria. Oikeestaan uuden harrastuskaverin etsiminen aloitettiin jo keväällä ja oltiin yhden tollerikasvattajan kanssa jutuissa. Narttu jäi kuitenkin tyhjäksi, mutta kuin sattuman kaupalla bongasin tämän venäläisperäisen katujen kasvatin facebookista ja jo samana iltana oltiin laiteltu viestiä järjestön kanssa ja sovittiin seuraavan viikon puheluista yms. Tää koira vaan kuulus Annikalle, so simple. Lauantaina ajettiin siis 5 tuntia, otettiin koira mukaan ja lähdettiin takaisin kohti Paimiota. Jo samana iltana käytiin koirapuistossa riehuttamassa Unna ja uusi tuttavuus, Luiza, Luilui, Lu, Luikku, Muikku, Silakka, Taimen, Lohi....

   Luiza on ihana tapaus. Mitään tietoa roduista ei ole, mutta veikkauksina ainakin eniten sakemannia, kaikki loput ovat oikeastaan vain arvailuja, irlanninsusikoira, snautseri, jämtlanninpystykorva, laika... Arvioitu syntymäaika on 14.7.2016, eli Luilui on kohta 5kk, kokoa löytyy tällä hetkellä 48cm ja painoa n. 16kg. Tästä tytöstä tulee siis suuri. Luonteeltaan hän on melko kovapäinen, kaikesta ei uskota heti ja aina on pakko testata. Myös komentamisesta hän hermostuu suunnattomasti. Katujen kasvatti ei kestä rajoja.. ;) Miellyttää mielellään ihmistä ja tykkää oppia uutta. Osaa jo litanian kaiken maailman temppuja. Hallilla ollaan käyty ihmettelemässä ja hiukan jopa oppimassa. Putkesta on tullut ihan maailman paras juttu ja siitä hepuloidaan oikeen kunnolla ! Keinua ollaan hiukan kokeiltu, eikä liikkuva alusta jännittänyt ollenkaan. Mitkään muutkaan alustat ei jännitä ja kovin rohkeita ollaan joka paikassa. Uudet ihmiset on vain hiukan jänniä, mutta hyvällä mallilla ollaan jo niidenkin suhteen. Perjantaina käytiin epiksissä ihmettelemässä ja hienosti meni, kuulutukset vain jännitti kovin, mutta silti saatiin jopa leikkikin aikaiseksi, vaikkei sitä oikeen millään lelulla ole ennen saatu!

          -Heidi

Kolmessa viikossa kakkosiin

   10.9 korkattiin ekat viralliset Raumalla, RKS:n kisoissa. Tuomarina oli Sari Mikkilä ja rata oli kiva ja hyvin soljuva. Tultiin toisiksi ja saatiin meidän eka LUVA.

    Viikon päästä tuosta jatkettiin Tampereella Takkujen kisoissa kisaten molempina päivinä kaksi starttia, ensimmäisenä päivänä ei paljon tuloksilla hirnuttu, kun hyllytettiin meidän molemmat radat. Ekalla radalla irrottiin lentokeinun jälkeen vähän väärään putkeen ja tokalla radalla kartturi unohti muutaman esteen välistä ja tultiin kutakuinkin suoraan lähdöstä loppusuoralle, rata oli kuitenkin hieno ;) Ne oli kuitenkin meidän ekat agiradat, kuski vähän jännäs kontakteja, joten pistettiin sen piikkiin. Toisena päivänä saatiin nollarata ekalta radalta ja toiselta radalta harmittava hylky, kun Unna kyttäs jotain putkesta tullessaan ja ajautui liian pitkälle, jotta olisi ehtiny pituudelle joka oli seuraavana ja hyppäs sen sitten keppien välistä, jonka jälkeen jatkettiin ilosesti seuraavalle hypylle. Viikonlopun tavoite oli kuitenkin suoritettu kun sieltä se yksi LUVA tuli.

   Kolmen viikon kisaputken kruunasi oman seuran kisat, jossa otettiin yhden päivän aikana neljä starttia, hyllyttäen kaksi ekaa, toisessa keppikämmi jota en edes itse radalla huomannut ja toisella mentiin vähän vääriä esteitä. Kolmas rata oli hyppäri, yhtä kieltoa lukuunottamatta aivan superkiva rata, jolla tultiin neljänsiksi. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä vielä neljäs startti, joka oli Laitisen agirata, ja siltä saatiinkin viimeinen LUVA eli SERT ja siirryttiin kakkosiin. Nyt pidettiin viikonlopun verran taukoa kisaamisesta, se menikin sairastellessa... Ens viikonloppuna startataan kakkosissa ekaa kertaa. Alla koosteena kaikki meidän 1lk:n radat, Tsaun radoissa virhe, tuomarina oli Luomalan sijaan Laitinen.

   Syksyn pimeisiin iltoihin ollaan jo varustauduttu heijastimin ja valoin. Molemmilla koirilla on Hurtan lifequard polar heijastinliivit, top caniksen salon valjaat, joissa on heijastimet, sekä orbiloc-valot. Unnan valo ostettiin jo jonkin aikaa sitten, Ilonan tulee toivonmukaan maanantaina postissa. Uudet heijastinhihnat odottaa vielä tilaustaan.

   Ilona mummeli täytti jo 9-v! Teräsmummo on huikeassa kunnossa ikäisekseen, jaksaa touhuta ja riehua vaikka millä mitalla. Toivottavasti on edessä vielä paljon vuosia yhdessä.

       -Heidi

Ekat viralliset

  Viimeisen kuukauden aikana ollaan epiksissä kiritty starttiluokista avoimeen asti. Huomenna olisi tiedossa ekat viralliset Raumalla yhden hyppärin verran ja sunnuntaina toinen startti naapuriseuran kisoissa Turussa. Kontaktit ei oikein vieläkään ota sujuakseen, tai kai ne kisoissa ottaa, treeneissä on melko hidas... Jos niitä joutuu hinkkaamaan ne hidastuu kerta kerralta, eka kerta on yleensä kaikkein nopein. Keinu ollaan saatu kondikseen, joten sen suhteen oltaisiin valmiita starttaamaan vaikka agiradoillakin. Lähdetään nyt kuitenkin noilla hyppäreillä liikkeelle.

Aloitin uuden koulun 15.8 Tuorlassa maaseutupuolella, päivät kestää joka päivä siihen neljään asti, jonka jälkeen ollaan rakennettu, jotta päästäisiin vielä syksyn aikana muuttamaan. Treenaaminen on siis ollut hieman vähemmällä nyt, mutta arjen alkaessa tasoittua pikkuhiljaa on nyt keritty treenaamaankin. Ollaan tehty pitkiä lenkkejä ja nautittu kivoista keleistä, eikä Unnakaan ole vaikuttanut tylsistyneeltä, kun ollaan puuhailtu kaikennäköistä, vaikkei varsinaisesti treenaamassa ollakaan kovin paljon käyty. Iltaisin hallilla tuppaa olemaan iltakäyttäjinä ryhmät, joten voi olla vaikeakin päästä treenaamaan. Kalenteria selailtua meillä aika vakiopäiviksi muodustui ainakin keskiviikko ja loput treenipäivät määräytyy kisojen mukaan, jotta jää tarpeeksi lepoa rasitusten väliin. Tavoitteena monipuolinen, kuntoa ylläpitävä treeni viikoittain ja mielellään vielä jotain edistystäkin saisi olla havaittavissa. 

         -Heidi

Epistelyä Salossa

Heinäkuun puolessa välissä käytiin epistelemässä Salossa toisetkin kisat. Mentiin edelleen tuttu ja turvallinen starttiluokka, että saadaan varmuutta ja hyvää mieltä siihen kisaamiseen. Rata oli kiva ja helppo, erittäin suoraviivainen ja suosi nopeaa ja irtoavaa koiraa. Ihanneaika radalla oli 45s ja meidän ensimmäisen radan aika oli 14s ja tokalla radalla kirittiin se vielä 12 sekunttiin. Sijoituttiin nopealla nollalla ensimmäiselle sijalle, toinen sijoitus olisi ollut heti perään, mutta kahta kertaa kun ei voi sijoittua. Alla video toisesta radasta. Viikonloppuna mennään ekaa kertaan turun seudulle epiksiin, oman seuran kisoihin rallattelemaan starttiluokkaan muutaman lähdön verran. Omien tuntemusten mukaan taso Turun puolella on aina ollut vähän kovempi, eli saa nähdä millaisia ratoja on luvassa!

Sunnuntai-iltana käytiin hallilla treenaamassa. Rakennettiin itse rata, josta saatiinkin tosi kiva ja mieluisa. Muutama vaikeempi kohta, mutta pääosin nopeatempoista ja reippaita pätkiä paljon. Keppikulma oli hiukan haastavampi, ja toinen vaikeempi kohta oli radan puolivälissä.

         -Heidi

Ja niin meillekin saapui BOT

   Unnan ontuminen, joka osoittautui vain harmittomaksi venähdyksesi (onneksi), aiheutti sen, että aloin pohtimaan entistä tarkemmin lihasten hyvinvointia. Jos lihakset ei voi hyvin, ei ne voi auttaa koiraa tekemään huippusuorituksen, oli kyseessä mikä laji tahansa. Erityisesti agility, joka asettaa koiran koville niin fyysisesti kuin henkisestikin, on laji, jossa on eritoten tärkeää hyvä lihashuolto. Treenejä ennen me lämppäillään 10-15 minuuttia, yleensä lenkkeillään reippaalla tahdilla, jonka jälkeen aloitetaan varoen pienemmillä pätkillä ja pidennetään kestoa, kun on lihakset saatu kunnolla lämpimäksi. Treenien jälkeen käydään samanmoinen jäähdyttelylenkki, jos on kylmä pistetään takki päälle lämpimien lihasten suojaksi.

   Kyselin perrojen facebook ryhmässä Back on track -verkkoloimen vaikutuksia ja moni totesi siitä olleen suuri apu, halvaantuneista mäyräkoirista agilityperroihin. Niimpä totesin, että ehkä taitaa olla meidänkin aika hankkia botin verkkoloimi, ja niin meillekin saapui BOT.

   Unnan ontuminen loppui parin kipulääkepäivän jälkeen, liekö botilla ollut osaa asiaan, sitä se piti päällään kuitenkin koko viikonlopun ahkerasti. Jouduin hieman tuunaamaan loimea, että saatiin siitä täysin sopiva, nyt se kuitenkin on aika passelin kokoinen, pysyy hyvin paikoillaan eikä estä koiraa liikkumasta.

   Pikkuhiljaa palaillaan taas treenien pariin, tiistaina käydään humputtelemassa muutama starttirata ja loppuviikosta voisi vaikka suunnata taas hallille treenaamaan. Ollaan nyt treenailtu ahkerasti myös syviä lihaksia ja takapään hallintaa tasapainotyynyn avulla. Ilona on varsinkin ollut tasapainotyynystä ihan huippuinnoissaan, mummo-koira tykkää! Kun nyt vaan olisi taas syksyn terve koira ja motivaatio kohdillaan, päästäisiin varmaankin agilityssä ihan mukavasti eteenpäin. Tällä hetkellä kaikki muut esteet on hallussa, keinua lukuunottamatta, siinä riittää työsarkaa vielä pidemmäksi aikaa... Keppikulmia ja itsenäisiä keppejä ollaan tehty paljon ja Unna kestää jo yllättävän kovan häiriön siinä, tyytyväinen saa olla!

Ilona 8v 10kk

     -Heidi