Hetkiä laitumelta

   Edellispäivänä tuoksui ekan kerran syksyltä. Tänään oli jo paljon lehtiä maassa. Naapurin viljapellot on jo sängellä. Niin se taas tulee, tänäkin vuonna. Syksy. Yleensä odotan riemulla sänkirallitteluja, mutta tällä hetkellä tilanne on se, ettei heppojen talvitallin läheisyydessä ole sänkiä, joita saisi käyttää. Toki asutaan 10 kilometrin päässä tallilta ja traikku on käytettävissä, että voisi sitä hepat tuoda tänne meillekin sänkirallittelemaan ainakin yhden kerran. Hepat on viettäneet rentoa laidunlomaa loppukesän, kun ilmat on olleet niin kuumat, ettei liikuttelulle oikein ole ollut sijaa. Kuun vaihteessa ne muuttaa takaisin talvitallille, eli sinne, missä ne keväälläkin asuivat. Poikkeuksena nyt on, ettei ne ole enää karsinapaikalla, vaan pihatossa keskenään. Tänään nappasin kuitenkin iltasella kameran ja kaksi pientä ihan liian reipasta talliapulaista mukaan, ja suuntasin laitumelle antamaan ruuat ja kantamaan vedet. Muutamat ilakoinnit hepat jaksoivat, kunnes ne vain jäivät mussuttamaan laajentamaani uutta laidunkaistaa. Olen joka ilta siirtänyt tolppia hiukan, niin hepoille on joka päiväksi hiukan lisää uutta syötävää, näin ollen ne myös syövät laitumen paljon tasaisemmin, kun on koko ajan vain vähän uutta tarjolla. Elviirasta on tullut tosi hieno! Se siirtyi muutama viikko takaperin Juhon omistukseen. Toivottavasti se pitää talvellakin itsensä yhtä hyvin massassa.

  Muutama kuva arkistoista löytyi vielä kesä- ja heinäkuulta. Elvin kanssa touhuiltiin puomijuttuja kentällä, ja toiset kuvat on jälkimmäiseltä uittoreissulta heppojen kanssa.

        -Heidi