lauantai 15. elokuuta 2015

Korppoo - Halvvägagrundet ja muutama muu








Tiistai-iltana joutsenia omassa mökkirannassa kello kymmenen aikoihin. 
















   Viimeinen lomaviikko tosiaan vietettiin mökillä Korppoossa. Unna keräsin punkkeja aikamoisella tahdilla, onneksi meissä ihmisissä ei sitten ollut yhtäkään. Lenkkeiltyä ei varsinaisesti kovin paljon tullut kun Unna juoksenteli koko ajan vapaana. Käytiin myös soutelemassa yhtenä iltana, alkuun Unna vähän jänskäsi, mutta pärjäsi kuitenkin hienosti. Myös kauppareissuilla Unna oli aina mukana ja odotteli kiltisi kaupan ulkopuolella, että tullaan takas. Perjantaiaamusta päätettiin, että mennään mamman ja pappan saareen vielä ainakin päiväksi ja lähdetään illalla kotiin, vaan lähdettiinkin heti. Unna oli aloittanut kivan korvatulehduksen... Unna on tosiaan _hieman_ huonosti menneen sterilointieläinlääkärikäynnin jälkeen pelännyt ihan tosissaan eläinlääkäreitä, joten en sitä kunnalliselle enää missään nimessä vie, josko sitten vanhempana vain rokotuksille. Käytiin siis Salossa Animagissa, jonka palvelua ei voi ikinä liikaa kehua! Saatiin korvatipat ja puhdistusaine ja lähdettiin kotiin parantumaan.












Lauantai-aamuna suunnattiin kuitenkin saareen, kun lääkkeet oli saatu kuntoon. Muutaman tunnin ajomatka ja viitisen minuuttia veneellä. Illalla mentiin vielä kuvailemaan saaren länsipuolelle, kun aurinko laskee sinne aina tosi hienosti. Vuosi sitten samoihin aikoihin oltiin Hildan kanssa myös saaressa ja silloin tuli otettua samaisia kuvia, vaikka Unna olikin sillon vielä aivan vauva!





 Sunnuntaina meidän nimenomaisesta vesikoirasta tuli oikeasti vesikoira, kun aikansa oli heitelty keppiä ja kiviä rantamatalikkoon, päätti Unna pulahtaa varovasti kepin perässä ihan uimaankin, ja siitä lähtien on uitu! Tiedä sitten oliko lauantaisella "pakkouinnilla" vaikutusta asiaan, vai ei.




Tehtiin sunnuntaina myös muutaman tunnin veneretki lähisaariin soutuveneellä. Käytiin Kolkanilla kirjoittamassa vieraskirjaan ja sen jälkeen suunnattiin kolmelle autiosaarelle uittamaan Unnaa, kun yhdessä saaressa oli ihana hiekkaranta!








     
         -Heidi

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Kas kun ei vielä raumalaisia

  Sunnuntaina me suunnattiin taas jälleen kerran Unnan kanssa Raumalle, Tarun ja Nemon luo. Lähdettiin aamusta jo aikaisin matkaan ja muutaman mutkan jälkeen saavuttiin ennen kymmentä Raumalle ja käppäiltiin reilu 4 kilsan aamulenkki Tarulle. Lähdettiin käymään Krissen mökillä siinä puolen päivän aikoihin ja siellä odotti super suloinen kultaisennoutajan pentu Rane. Unna ja Rane peuhasivat super innoissaan yhdessä useemman tunnin ajan!







   Tänään me tehtiin taas historiaa meiän harrastuskoirauralla... Tosin täysin negatiivisessa mielessä. Vihdoin ja viimein Unna keksis, että rimat voi myös alittaa! Ollaan tehty ihan helppoja juttuja, hiukan kiertoja ja harjoteltu vinokeppejä. Tähän asti kaikki on sujunut kuin vettä vaan ja kertaakaan ei oo tarvinnut jäädä samaa asiaa hinkkaamaan, voin hyvällä omalla tunnolla sanoa että tänään tosiaan hinkattiin! Hypytin Unnaa suoralle hypylle kymmeniä kertoja ja kun se viimein hyppäsi yli - palkka ja superkehut. Huhhuh, osaa olla vaikea otus!

   Näin reilu vuoden yhteiselon jälkeen voin kuitenkin todeta, että Unna on Mulle maailman paras koira, just mun tilanteeseen ja elämän menoon sopiva. Monet ihmiset ei tykkää siitä eikä se niitten mielestä tottele. Jep, ei se tottele jollei käske. Mun kanssa se kuitenkin toimii aivan superisti ja meillä on oikeesti hauskaa yhdessä, me mennään rennolla meiningillä eikä meillä oo mitään ongelmaa sen suhteen että otettaisiin hommat liian vakavasti. Meillä on just niin hauskaa kuin me halutaan, ja usein siis aivan liian hauskaa. Meiän arki on tällä hetkellä aika mukavaa, ja Unna toimii jokapäiväsissä tilanteissa varsin moitteetta!

Oma pieni vesiäinen <3
  Ainiin! Unna leikataan 20. päivä tätä kuuta, sen jälkeen ei tarvitse ainakaan juoksuista stressailla. Elokuun alku me vietetään parhaassa seurassa Raumalla, jälleen kerran. Siitä reissusta vielä lisää, kun alkaa taas tämä kirjoitusintokin pikkuhiljaa palailla!

      -Heidi