Kesäneiti

   Eilen haettiin Aapon uusi kesäystävä, ja suunnitelmien mukaan syksyllä myös tuleva pihattokaveri. Meille tuli siis lämminveritamma Weayaya, tutummin Elviira. Hän on kohta 10-vuotias ihana tamma, joka on aikaisemmin hiukan harjoitellut ravihepan juttuja, ja sittemmin toiminut maastoputtena. Vuoteen sillä ei kuitenkaan ole mitään tehty, joten rauhaksiin lähdetään liikkeelle. Eilen illalla tamma tosiaan saapui, ja yön he viettivät Aapon kanssa viereisissä tarhoissa toisiinsa tutustuen. Tänään sitten laitettiin heidät ensin yhdessä kentällä, jossa he olisi vain mutustaneet kentän reunoilta ruohoa, mutta irtojuoksutettiin heitä sitten hiukan. Sen jälkeen he pääsi yhdessä tarhaan, ja tuli oikein hyvin juttuun.

          -Heidi

Estetreeniä

  Tänään hyppäsin pitkästä aikaa itse, ja koottiin kentälle kolme estettä, jota mentiin niin yksittäin kuin ratana. Ekaa kertaa poni joutui jo vähän keskittymään minne menee, kun yleensä ollaan laitettu vaan helposti yksi pysty pitkälle sivulle. Tehtiin kääntämistreeniä, laukanvaihtoja kavaletilla ja pientä ratapätkääkin jo. Oli sen verran kuuma, että Aapo väsyi aika äkkiä, mutta hyvä treeni saatiin tehtyä ja taas vietyä hieman eteenpäin!

            -Heidi

Kukkikset

  Tänään saapui uudet kuolaimettomat: kukkahackamoret. Tavallisilla hackamoreilla poni toimii hienosti, mutta niissä on mun makuun hiukan liikaa vipua, joten nämä tuli testiin. Tänään tehtiin temponvaihteluita ja treenattiin harjoitusravia, siinä kun usein menee ponilla herne nenään, kun ei koko ajan ollakkaan nostamassa laukkaa. Aapo oli tosi kiva ratsastaa, vaikka alkuun tuntui melko toivottomalta, temponvaihtelujen myötä parani kuitenkin ihan hirveesti! Ekaa kertaa tänä keväänä kehtasin jopa pintelit lyödä jalkoihin, toki olisi ilmeisesti ollut sittenkin fiksumpaa odottaa vielä hetki, kun katsoin pinteleitä treenin jälkeen. Kivoja kuvia tuli runsaasti, joten ne puhukoot puolestaan!

          -Heidi

Kesää kohti

  Ponin kanssa ollaan päästy jo oikeastaan täysin kiinni normaaliin arkeen ja liikutukset on alkaneet rullaamaan. Aapo on nyt ollut reilut 3kk uudella tallilla, ja alussa se harrasti varsin paljon kaikenlaista sikailua. Ratsastaessa pukitteli, nousi pystyyn, ryösti puhumattakaan maastoiluun liittyvistä ongelmista. Muutaman kerran maastoilin sen kanssa yksin, ensimmäinen kerta meni ihan hyvin, kun vihdoin päästiin laukkaamaan kunnolla, mutta eipä se poistanut sitä ongelmaa, jonka tajusin vasta kuukausi takaperin: Aapolla on eroahdistus, se pelkää todella paljon olla yksin. Se ei hetkeäkään miettinyt pitäisikö paeta vai ei, se vaan pakeni suoraan, jos koki tilanteen tarpeelliseksi. Maastossa taluttaessa (välimatkaa talliin n. 200m) se koitti lähteä käsistä useita kertoja hyppäämällä pystyyn ja riuhtaisemalla taaksepäin samalla. Koitin vaihtaa omaa talutuspaikkaa, muttei sekään vaikuttanut, pahimmillaan poni nousi pystyyn ja kääntyi samalla mua kohti. Alkuun ajattelin, että se vain testaa ja on oppinut pääsemään irti, mutta lopulta unettomia öitä vietettyäni ymmärsin, mistä on kyse. Sinnikkäästi me vaan kuitenkin vietiin sitä lähitiellä kävelemään, milloin ohjasajaen, milloin taluttaen ja toisinaan myös ratsastaen. Virhe.

 
       Yhdellä viikolla keskityttiin paljon maastakäsittelyyn. Tutustuttiin dobo-palloon ja opeteltiin sen kuljettamista. Siitä tuli varsin positiivinen asia, ja pallon pystyi helposti heittämään ponin kylkeen eikä se reagoinut mitenkään. Sen viikon jälkeen huomasin ponin rentoutuneen huomattavasti. En ollut tajunnut päästää sen stressitasoja laskemaan missään välissä, vaan joka kerta kaikki oli ollut sille hiukan stressaavaa. Sen viikon jälkeen lähdettiin rakentamaan muista hevosista erossa olemista ihan uudestaan. Otettiin myös käyttöön 14 sekunnin tuijotussääntö eli 14s hevonen saa katsella pelottavaa kohdetta, jota melko pian sovellettiin itse niin, että aina kun hevonen haluaa jotain tuijottaa, se saa niin tehdä, matkaa/tehtävää jatketaan siinä vaiheessa, kun hevonen muuttuu taas rennoksi tai lähtee itse liikkeelle. Näin rikottiin tuo aikaikkuna, mutta periaate säilyi. Palattiin takaisin tarhaan ja lähdettiin liikkumaan sieltä alkuun vaan kymmenen metrin päähän, hevonen pysyi tässä kohtaa täysin rentona. Se sai herkkuja aina kun oltiin muista hevosista kauempana, kun taas palattiin ei herkkuja sadellut. Tätä lähdettiin soveltamaan myös lähitielle ja käytiin metsässä syömässä varpuja ja pikkuisen pilkistävää vihreää. Ohjasajaen käytiin myös noin 600m päässä tallista lähitietä pitkin, ja sinne oltiin viety herkkupurkki valmiiksi. Pikkuhiljaa poni on alkanut kestämään toisten hevosten läheisyydestä poistumista, eikä ainakaan ensimmäinen reaktio ole enää paeta. Yksin ratsastaen olen myös tehnyt niin, että kotoa poispäin kävellessä joka kerta kun pysäytän ponin, se saa namin, itse pysähtymisestä ei tietystikkään saa, kun taas käännytään takaisin kohti tallia, ei herkkuja enää heru.

16.4.2018 Rakenne hiukan ylämäkeen otettuna

   Muutamaa viikkoa takaperin ostettiin myös omat kärryt, jotka poni sai melkein heti peräänsä. Ollaan ohjasajettu sitä 4 kertaa ennen kuin kärryt laitettiin perään. Niinkuin epäilinkin, ei kärryt itsessään ollut mikään ongelma, kun niiden räminään ja liikkeisiin vain tottui. Aapo kääntyi niillä vallan mainiosti ja päästiin tekemään jo muutaman kärryihin totuttelukerran jälkeen pidempiäkin reissuja niin, että sivuilla taluttajatkin istuivat kärryjen lokasuojilla. Nyt sillä on ajettu 5 kertaa, joista kahdella viimeisellä yhdellä sivutaluttajalla, joka on jo pääsääntöisesti istunut kärryillä, mutta tarvittaessa mennyt ponia auttamaan. Sisäinen raviponi on vihdoin löytänyt itsensä.

Huonosta laadusta huolimatta, siinä se on, kärryt perässä! Ihan itte tehty!

   Ostin kokeiluun myös hackamoret, kun on tuota kuolainongelmaa ollut, poni ei tunnu millään toimivan kunnolla. Hackamoreilla se toimikin vallan kivasti, mutta niissä on mun makuun hiukan liikaa vipua, joten ne saa jäädä maastoilukäyttöön, siellä enemmän jarrua kuitenkin tarvitaan. Tilasin nyt kuitenkin myös kukkahackamoret, jotka eivät vielä ole saapuneet, mutta toimivat toivottavasti yhtä hyvin kuin edeltäjänsäkin. Bauchereilla ollaan nyt jatkettu taas vaihteeksi ja palautettiin turpahihna menoon mukaan, se tuntui tasaavan aika paljon ponin suuta, vaikkei edes piukalla ole.

  Satulaoperaatioista on myös ehkä hetkeksi selvitty, tällä hetkellä penkkeinä on Kent & Mastersin cob dressage ja saman satulan yleisversio esteille ja maastoon. Toivon mukaan näillä pärjättäisiin hetki, eikä tarvitsisi heti olla taas sovittelemassa uusia. Aapon viikko-ohjelmaan on tällä hetkellä kuulunut ajoa, irtojuoksutusta, esteitä irtohypytyksen tai ratsastuksen muodossa, maastakäsin touhuilua, puomijumppaa ja pikkutyttöjen opetusmestarina olemista. Vihdoin poni on löytänyt sisäisen zen tilansa ja mikäli itse talutan ja pysytään kentällä, uskaltaa selkään laittaa jo lähes kenet tahansa. Ompa Aapo saanut jopa kunnian olla ensimmäinen hevonen, jonka selkään serkkuni ja toisen serkun poikaystävä istahtivat muutamaa viikkoa sitten.

    Kentällä Aapo toimii pääsääntöisesti jo tosi fiksusti, laukannostoissa saattaa vahingossa lähteä sokka irti ja hanuri lentää, mutta muuten menee vallan mainiosti jo. Pidempi litania kuvia eiliseltä, kun Annika liikutti ponin. Ohjelmassa oli puomeja ja kiemuroita.

    -Heidi