Toivepostaus

Multa kysyttiin tarkempaa postausta koirista ja aattelin sen nyt sitten tehä, kun idea oikeastaan vaikutti tosi kivalta, enkä oo oikeen pitkään aikaan kunnolla koirista kirjotellu. Alunperinhän tää blogi olikin oikeastaan kokonaan koirablogi, nimellä chocolate eyes and mud paws, sittemmin mukaan kuvioihin pyörähti heppoja ja poneja ja jonkin aikaa tää oli heppa ja koira blogi, nykyään kirjotan just siitä mistä huvittaa kirjottaa. Eli vanhoist ainakin 2011 vuoden postauksista löytyy paljon koirajuttuja jos haluaa selailla! :)

Kuitenkin siis Ilonasta voitais alottaa:
Elikkäs 2011 aloin kiinnostumaan tosi paljon koirien kanssa harrastamisesta muutama vuosi sitä ennen oltiin käyty Ilonan kanssa yhdessä mätsärissä, tuloksena kolmas sija ja tyytyväinen koira sekä omistaja. Tietty oltiin Ilonaa hypytetty esteitä jo tosi kauan ja paljon, oikeestaan liian paljon kun nyt miettii. Alettiin reenaamaan kaveriporukalla viikottain aksaa ja sillon alko jotain välillä näkymäänkin, Ilona toimi jossain pikku pätkissä ihan kivastikkin, mut mitään kunnon moodia sillä ei oo ikinä aksaan ollu, tai on kun edessä on kolme estettä samalla linjalla ja niitten takana odottaa herkku. Nykyäänkin vaan keittiötokoillaan, sillon tällöin aksataan ja tehään kaikkea kivaa muuten.

Kun ei Ilonasta sitten oikeen mitään tullut alettiin Annikan kanssa elättelemään toivoa, että niitten pikkusesta Nallesta tulis Koira, eli meiän yhteinen aksalupaus. Treenattiin jonkin verran tokoa ja aksan perusjuttuja käytiin hallilla reenailemassa kuntoon. Kuitenkin ajattelumaailma, joka sijaitsi enemmän takajalkojen välissä kuin päässä, keskeytti senkin treenailun, jota nyt ollaan jatkamassa heti kun Nalle on leikattu.

Tällä hetkellä en ihmeemmin siis koirien kanssa treenaile, ja kun Ilonakin on menossa sinne leikkaukseen ei tuu sen kanssa treenailtua ja Nallen päässä pyörii tällä hetkellä ihan liikaa muita asioita .. ;) Toisin sanoen kun Ilona on leikattu ja kuntoutuu siitä on tilanne toinen, ja kun Nalle on leikattu alotetaan sen kanssa ihan kunnolla treenaaminen pikkuhiljaa. Kavereitten koiria välillä vähän treenailen ja ehkä enimmikseen oon koutsina joillekkin kavereille niitten koirien kanssa, en mitään ihmeellisyyksiä osaa, mutta jotain perusjuttuja mitkä kuitenkin vaikuttaa aika paljon.

   -Heidi

Ps. Mä rakastan sua aina

"Koira ei tarvitse hienoja autoja, isoa taloa tai merkkivaatteita. Sille riittää vesi ja keppi. 

Koira ei välitä siitä oletko rikas vai köyhä, hauska vai tylsä, älykäs vai tyhmä. 

Anna hänelle sydämesi, niin hän antaa sinulle itsensä.

Kuinka monesta voi sanoa samaa?

Kuinka moni saa sinut tuntemaan niin harvinaiseksi, puhtaaksi ja erityiseksi?"

Päivän päälimmäiset tunteet on sekaiset, toisaalta nyt tietää mikä koiralla on, toisaalta uutiset oli huonoja. Aamulla kävin tallilla moikkaamassa Mantaa, sen jälkeen kävin pikaisesti kotona ja oikeastaan jäin sinne. Pesin koiran ja lähdettiin. Koulupäivänä, miksi? 

Pentu ekaa aamua kotona 2007

Saloon tultiin joskus kymmenen aikoihin, saman tien vastaanotolle ja päästiinkin lääkäreitten käsien alle melko pian. Ilona oli koko ajan aika paniikissa. Niin olin mäkin kun sain kuulla. Vika on polvessa. Polvilumpio lumpsahtaa pois paikoiltaan todella helposti. Leikkaus on lähes välttämätön ja mä oon päättäny ettei Ilonaa mihinkään kipulääkekuurille pidemmäks aikaa laiteta, kun sen on aika päästä pois ni sitten se pääsee pois ja mä haluan suoda sille hienon viimeisen matkan, sille se lähtee toivottavasti iloisena ja reippaana niinkuin se on aina ollutkin ja on edelleen. Sillä on nyt siis maks. 2 viikkoa kipulääkekuuria ja sit leikkaus ja se leikkaus on iso, tosi iso. Jos leikkaus etenee hyvin, kohtu poistetaan samalla. Kurjalta tuntuu koiran puolesta, se on ollut niin reipas etten oo huomannu mitään poikkeavaa siinä. Se rakastaa mua eikä oo halunnu olla miellyttämättä, joten se on totellu kaiken, kaiken mitä mä oon sille sanonu. 

Nyt pitäis välttää kaikkia hyppimisiä ja pomppimisia eli koira pitää nostaa autoon ja pois jne. 

En tiiä miten koulussa opettajat on tajunnu tilanteen oon kuitenki ollu tunneilta pois, se on kuitenkin vaan koira niille, mut mulle se on mun paras ystävä. En vois kuvitella Ilonatonta elämää, ilman noita neljää tassua tää maailma ois niin tyhjä. Ilman sen joka päiväisiä riehumishetkiä ja aamuherätyksiä. Talo tuntuis niin hiljaiselta ilman sitä, mut kaikki menee hyvin. Ilona on taistelija eikä se luovuta se ei oo ikinä luovuttanu, mä en anna sen luovuttaa. 

Me taistellaan yhdessä tän kaiken läpi!

          -Heidi

Mutta aina on toivoa

Huoli ystävästä on suunnaton
Minne ne kaikki hyvät päivät katosi?
Eikö niitä enää ole?
Onhan ne, ne on muistoissa aina
Uusia muistoja tulee, niitä tulee joka päivä
Tosin sitä, onko ne hyviä vai huonoja, ei, sitä ei ole määritetty.

Naurun pilkahduksia
Surua ja Itkua
Onnistumisia ja voittamista
Luovuttaa ei saa, ei ikinä
Pitää taistella, pitää haluta voittaa
Ei voittaminen ole mitään, mitä voisi mitata rahassa tai ruusukkeiden määrässä, se on sitä, kun tietää onnistuneensa
Tiiminä.

Pieniä vesipisaroita,

ne lentää vahingossa päällesi, 

nappaan äkkiä kameran ja otan kuvan.

Karvoja on miljoonia, 

pisaroita satoja.

Karvat hylkii pisaroita, 

eikä pisarat imeydy karvaan.

Jokainen karvasi, 

jokainen tuntokarvasi, 

jokainen hönkäyksesi, 

kaikki se, 

on osa sinua.

Tällä hetkellä elämäni keskipiste, 

toivottavasti vielä kauan.

Aamuaurinko ja kello 7:15

Hiljaista ja rauhallista,

ainot mikä häiritsee, on moottoritieltä tulevat äänet.

Karva kiiltää kilpaa aamuauringon kanssa, 

näytät kovin tyytyväiseltä, 

kovin väsyneeltä.

Pienet hyvät hetket,

kaiken huonon keskellä.

Rauhoittuminen:

makaat laitumella loimen päällä

et kuule mitään ylimääräistä, 

kaikki mitä kuulet on se mitä tarvitset

hevonen hönkii vierelläsi ja tuuppii saadakseen herkkuja.

Naurattaa, 

pitää olla iloinen ja vahva.

Se varmaan ymmärtää, 

tottakai se ymmärtää, 

sehän on kuitenkin paras ystäväni.

        -Heidi

Siitä huolimatta, että eläminen on kallista, se on edelleen hyvin suosittua

Turussa käytiin taas yks päivä koirien kanssa ja ostin Mantalle yhen huovankin, aattelin pestä sen ja laittaa sitten tänne vaikka kuvia siitä. Mun mielestä oli oikein kiva! Samaten mun kannukset saapui postista, oli tosi kivat. Testaamaan en ole vielä päässyt, mutta jospa sitä joku päivä vaikka menis Teppoakin moikkaamaan. Otettiin koirista aurajoenrannalla muutamat seisotuskuvat.

Sit Annika jäi meille yöks seuraavana päivänä ja käytiin jonkun verran kuvailemassa, mun miälestä kuvista tuli ihan kivoja. 

Mantalla oltiin eilen Annikan kanssa montamonta tuntia, taluteltiin ja otettiin paljon kivoja kuvia! 

Vähän rakennetta

      Eilen ja tänään on pompittu Marian kanssa viemässä Totoa näyttelyyn ja luonnetestiin, sain myös ohjata agilityssä suomen parasta maziperroa, aika helmi! Koirakuume tais taas iskeä.

     -Heidi