© H.Heikonen Photography

Toissaviikkoiset kuvat Turusta, kun oltiin Henskun kanssa kuvailemassa ja shoppaamassa muutamat housut, mikä on teiän lemppari? 

 

 

     -Heidi

Nousee päivä, laskee päivä

  Paljon on tapahtunut. Neekuksen ylläpito sopimus loppui, ja niin loppui mun hevostelukin. Tällä kertaa lopullisesti. Kohta kuukausi on eletty hevosetonta elämää - ei oo helppoo. Mulle on tarjottu useempia hevosia, mutta oon nyt päättänyt pysyä poissa hevostouhuista. Pahimpaan heppakaipuuseen voin käydä Mantaa harjailemassa.

 Viimisen kuukauden oon vaan ollut. Tai on mulla ollut paljonkin tekemistä, lähinnä oon keskittynyt kouluun, Unnaan ja siihen et löydän oman elämäni arvot takas paikoilleen. Viimiset kolme vuotta on loppujen lopuks ollut hirveetä säheltämistä mun elämässä. Nyt oon ekaa kertaa jaksanu pysähtyy paikoilleni ja miettii mitä mä haluan ja mitkä asiat on mulle tärkeitä. Voin vilpittömästi todeta nyt - olen onnellinen, onnellisempi kuin pitkään aikaan. Siihen ei tarvita tuhottomasti kaikkea. Muutama hyvä ystävä, poikaystävä, Unna, ihana koulu ja sauna. Mun kuukausi on koostunut pitkälti läksyistä, kavereista, illoista saunalla ja treeneistä Unnan kanssa.

 Meidän koulu on ihana. Mä viihdyn siellä tosi hyvin. Tilat on mahtavat, ilma on hyvä ja luokkatilat viihtyisät. Opettajat on tosi mukavia ja kaikki on vaan koulussa tosi hyvin. Mä meen sinne mielelläni joka aamu ja vaikka välillä on tunnit pitkiä, niin en missään nimessä mielummin jäis kotiin.

 Unna on ollut aika... noh... mielenkiintoinen tapaus. Hän on yksin ollessaan tuhonnut mm. seinän, ikkunalaudan, silpunnut useita vessapaperirullia, penkonut kasseja, kiipeillyt penkeillä ja tullut yli pentuaitauksesta, jonka aidat kuitenkin on metrin korkuiset... Toistaiseksi Unna viettää yksinoloaikansa häkissä, ei missään pienessä vaan sellasessa missä mahtuu ihan hyvin vähän liikkumaan ja seisomaan ja nukkumaan kunnolla. Myös Ilona on selvästi ollut tyytyväinen tähän ratkaisuun, se on paljon pirteempi kun on saanut päivällä nukkua eikä oo koko ajan tarvinnut kestää Unnan simputusta. Ollaan nyt treenailtu perusjuttuja ja Unna on ollut ihan huippu. Se osaa jo kulkea ihan täydellisesti hihnassa, ei kiskota, ei kytätä eikä rähistä kellekään - niin siis mun kanssa. Unna on fiksu, todella fiksu - se kusettaa kaikkia ketä pystyy ihan 6-0. Mun kanssa se toimii hyvin ja niiden kanssa ketkä siltä jaksaa vaatia.

 Me oltiin viime viikonloppu mökillä Henskun ja koirien kanssa. Lähettiin perjantaina ajelemaan saaristoon heti kun koulusta päästiin. Ilma oli tosi hieno ja käytiin jopa vielä meressä uimassakin. Harmi, että viikonloppu oli kuitenkin niin lyhyt eikä paljon ehditty oikeen tekemään. Kuitenkin lähetään syyslomaksi eli tiistaina ajelemaan taas saaristoon ja ollaan nyt sitten pidempikin aika. Kuvia tuli paljon ja tässä nyt sitten taas niitä.

   Mä en tosiaankaan tiedä miten mun blogin kirjotus jatkuu, voi olla että jatkuu, saa nähdä...

       -Heidi

Syyskuu

  Neekuksen ylläpitosopimus päättyi elokuun loppuun ja viimisenä viikonloppuna oltiin pellolla ratsastelemassa ja Olivia oli ikuistamassa meiän menoa. Kovin kauniiksi sitä menoa nyt ei ehkä voinut kutsua, mutta välillä näinkin. Pääosin Neppo on ollut kuitenkin tositosi kiva ratsastaa ja meillä on ollut hirveen hauskat ja monipuoliset kaksi kuukautta. Nepon ylläpito jatkuu vielä puoliylläpitosopparilla, josta Olivialla on puolet.

Viime viikolla myös mopoauto kotiutui korjauksesta, joka oli tällä kertaa pidempi kuin laki sallii.. Nyt ollaan sitten jo päästy vapaamminkin kulkemaan kun ei oo toisten kyydeistä riippuvaisia. Viikonloppuna oltiin Elinan kanssa kattomassa Suomipollejen kuninkaallisia. Hienoja heppoja oli! Neekus päätti ettei aio jäädä hienojen kisapollejen varjoon vaan teki tosi hienot tunnin estetreenit lauantai-illalla. WOU! Alkuherätysten jälkeen ei ponia tarvinnut kunnolla eteenpäin käskeäkkään. Liike oli isoa ja hypyt hyviä. Unnakin oli Ypäjällä mukana ja käytäyttyi varsin nätisti.

  Eilen käytiin yläkentällä pikaisesti ja Neekus päätti palauttaa mut maanpinnalle. Ei aina tarvitse olla hieno. Eilen ei ainakaan oltu parhaimmillaan. Piti säpsyä ja juosta avuista läpi ja pomppia ja keulia. Lisäykset oli hyviä, todella hyviä! Mutta muuten otettiin koko ajan yhteen ja kyseenalaistettiin asioita. Muutamaan kertaan sain ihan tosissaan palauttaa jätkän maanpinnalle, kun ei mitään muuta päässä liikkunut kuin silmät. Hensku sai kaikesta huolimatta yllättävän kivoja kuvia.

  Toissapäiväinen päivälenkki suorittettiin myös Kuusistossa vanhoilla linnan raunioilla. Kuvia tuli paljon ja osaan niistä tykästyin valtavasti.

             -Heidi