Päivälenkillä - Suomimuusikoiden kanssa

"Mä nousen nousen nousen ylös huipulle, 

kohti ääretöntä - ja sen ylitse. 

Katson vielä kerran taakse, 

mietin kuinka nyt oon heikko, 

mut mä kiipeän, vielä Himalajaan"

"Must piti tulla hyvä, ei mitään, 

fight back, vastaan karmaa"

"Ja kun teininä hypin seinillä, tajusin et tästä tä matka vast alkaa"

"Teen mitä pitää, kävelen sisään en esitä mitään, 

vaik ovi viiminen kii menee mun eest, 

matkalla sinne mis tuulee"

"Uskon et tää tulee päättyy hyvi, kohti ääretöntä ja yli"

"Se oli vaan unelma eilen, 

vaikee uskoa et mä tein sen"

"Kutsu mua, minä 2.0, hauska tutustua"

"Tiedän, et mä löydän vielä mulle oikeen tien, jota kulkea"

"Katson vielä kerran taakse, mietin kuinka nyt oon heikko, 

mut mä kiipeän, vielä Himalajaan"

"Mä nousenousenousen ylös huipulle, kohti ääretöntä ja sen ylitse"

"Ja sehän just on mahtavaa, ne ketkä ei uskonu, teki musta uskomattoman"

"Muuta halunnu ku olla vapaa, sekunnissa nollasta sataan"

"Elämä on vuoristorataa, maailma on muovailuvahaa"

"Illalla nukahdat, aamulla heräät,

mikä on se jokin, jolla itsesi keräät?"

"Anna musiikin tehdä taikoi, missä ikinä se vaan soi, 

tuo mieleen vanhoja aikoi, joten kädet yhteen o-hoi!"

Unna kuiskuttelee

"Mun pitäis saada tästä, totta mun elämästä, 

ja sut näin kokonaan, mut nyt me kuvitellaan vaan"

"Kuvittele meidät yhteen, ajattele mut sun viereen"

"Silmät kiinni aivan lähekkäin, me oltaisiin näin"

"Jos kaikki romahtaa, ja tarviit olkapään, 

mä lupaan olla tääl, sua varten"

"Hän on Macho Fantastico, mies lahjomaton"

"Lennä, lennä, vie viesti ystävälle, liian kauan siitä jo on, 

kun viimeksi yhdessä maailmalle nauroimme,

ja se nauroi takaisin"

"Huomenta Suomi mikä meininki?

Rovaniemi, Joensuu ja Helsinki, 

tää on helppoo - niin helppoo"

"Minä toivon sinulle, elämäsi matkalle,

sen verran onnea ettet kesken katkea"

"Sen verran valoa, et tiedät kenen viereen istua"

"Ja sen verran pimeyttä, että on pakko rukoilla"

"Sinä ystäväni, niin kirkkaana soit, sulla on kaikki jo mukana, 

sinä maailmaa mittaillen kantaa sen voit, mikä on kaikkein arvokkainta"

"Jäi Mombasaan vain päivä elämän, ja elämään nyt Mombasa vain jää"

"Mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää, 

totuutta etsii kestävää"

"Ja sä viet mut ikkunan luo, ja sä sanot me kai ollaan niinkuin nuo"

"Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää, 

katsoo kevääseen seisoo erillään ja kestää joka tuulen ja sään"

"Jos joskus syliin mustan maan mä sua joudun kantamaan, niin minä sinua vaan"

"Minä sinua vaan"

"Ja uskon, että asiat tapahtuu, ja sen huomaa kun jokin suuri eteen astuu"

"Tartu kädestä käteen, laula sielusta sieluun, kasta varpaat kylmään veteen, 

hyppää täysillä joutsenlauluun"

"Toinen etsii onneaan, toinen onnettomuuttaan helppoa ei ole kumpikaan"

"Jos tyytyy kuuntelemaan merisään, ei tunne myrsky vaaraa veneellään, 

ja eessä siellä on vain valloittamaton"

    -Heidi

Pahat tavat, meidän tavat

   Leena oli Paimenlauma-blogissaan kirjoittanut postauksen lauman huonoista tavoista. "Ei niin kultamussukoita, ettei välillä leviteltäis multapussukoita" Aihe nappasi heti, ja näin illan viimeisinä tunteina, keskellä kouluviikkoa onkin oivallista syventyä meidän pienen lauman paheisiin ja tällä kertaan lasken mukaan myös itseni. Aloitetaan kuitenkin nuorimmasta:

   Unna

  Unna on lauman ehdottomasti se tuhoisin jäsen. Kaikki menee ja jos ei mene niin laitetaan menemään. Helposti voi syödä yksinollessaan seinää, 4 koristetyynyä, kenkiä, ikkunalautaa, kuulokkeet, kaukosäätimen, maton, kiinanruusun, kiipeillä pöydillä ja vaikka mitä kaikkea hauskaa. Unna onkin viettänyt yksinolohetkensä joko häkissä, joka kuitenkin on tilava tai sitten pesuhuoneessa. Näin ollaan vältytty toistaiseksi suurimmilta tuhoilta, tuon kaiken jo tuhotun jälkeen. Unna on erittäin fiksu ja onkin jo keksinyt sen, ettei kaikkia tosiaankaan tarvitse totella. Äidillä ja iskällä on nyt vain kestänyt viiveellä ymmärtää se, että pelkkä pyytäminen ei tämän koiran kanssa usein riitä. Remmissä se lenkillä rähisee kuulemma kaikille koirille, jos äiti tai iskä vie sen ulos. Hyvin mahdollista, muttei se mulla niin tee ;) kuulemma on alkanut kuitenkin sujua jo paremmin. Unna myös haukkuu nykyään todella herkästi ja onkin varmaan oppinut sen Ilonalta... Pikkuhiljaa ollaan saatu treenattua sitä, ettei kaikesta tarvitse niin kauheesti kiihtyä. Meillä kun kierrokset välillä nousee niin hurjasti, että ihan moottori kuumenee. Edelleen ehkä ärsyttävimpiä asioita on kuitenkin Unnan kanssa se, että ihmisiä kohtaan ollaan edelleen niin pidättyväisiä. Eritoten alle kouluikäisiä lapsia. Toisaalta pelkään lasten puolesta, toisaalta ymmärrän hyvin myös Unnaa, ei se ole pentuna ollut niin paljon tekemisissä pienten lasten kanssa, aivan varmasti pelottaa. Treenatessa Unnalla saattaa myös vinksahtaa päässä, että "äiskä nyt vähän jännittää, otappa mut syliin en enää jaksa harjoitella tyhmää perusasentoa/seisomista" Siitä onkin sitten vaikee saada U nostettua takaisin sellaseen moodiin, että se tekee mielellään ja hyvällä vireellä. Tänään taidettiin kuitenkin ekaa kertaa onnistua siinäkin. Ehkä tässä oli jo Unnan huonoja tapoja kerrakseen.

S-kaupan uutuus, viipaloitu jugurtti

  Ilona

 Ilonan ärsyttävin ja huonoin tapa on ehdottomasti räksyttäminen. Ei sitä enää hihnassa niinkään harrasteta, mutta eteisen ikkunasta kyllä kyylätään ja haukutaan kaikki koirat, kissat, kanit, ihmiset, linnut, puut, talot, autot, pyörät ja aivan kaiken mitä vaan ikinä voi haukkua. Toki varmasti pimeys ajaa osansa ja herkemmin reagoikin johonkin heijastuviin varjoihin. Ilona on kertakaikkisen helppo esim. tallilla, kun se vaan on ja möllöttää, eikä sitä tarvitse vahtia ja huudella niinkuin Unnaa. Kuitenkin lenkeillä esim. vapaana ollessaan Ilona ei pysty toisen koiran nähdessään tekemään enää mitään. Se jähmettyy, kuuroutuu ja säntää kymmeneen eri suuntaan samaan aikaan, ollen lopulta räksyttämässä toista koiraa sen jaloissa. Onneksi toinen koira sentään omistaa korvat... Ilona on myös nykyään kovin laiska lenkkeilemään. Muutaman kilometrin kävelyn jälkeen, koira vetää liinat kiinni ja päättää että nyt on hyvä, mennään kotiin tai jäädään tähän. Sen takia pidemmät lenkit suoritankin aika usein ilman Ilonaa. Ilonasta on myös leikkaamisen jälkeen tullut varsin perso ruualle, joten muutamat suklaalevyn katoamistemput ja pöydällä kiipeilyt on nähty.

  Heidi

  Halusin haastaa itseni ja jakaa myös omat huonot tapani, tai ainakin osan niistä. Ehdottomasti huonoimpiin kuuluu äkkipikaisuus ja nopeat johtopäätökset. Jos saan korviini tiedon jostain asiasta, oli se sitten hyvä tai paha, olen aika äkkiä tehnyt asiasta omat johtopäätöseni ja vaikka saisin todellisen tiedon myöhemmin kuulla, jää usein silti äkkipikaistuksissa tehty päätös kutkuttamaan kallon sopukoissa. Ja kuten varmaan kaikilla, mun paheeni on myös napostelu. Nyt se on kyllä jäänyt vähemmälle, mutta joskus sitä tuli harrastettua ihan urakalla. Aina oli autossa odottamassa joku pussi karkkia, tai suklaapatukka. Onhan ne hyviä, mutta herkkujen pois jättäminen on pitänyt mut ainakin paljon pirteämpänä. Oon myös tavattoman laiska, jos mua ei joku asia kiinnosta. Samoista asioista saa sanoa vähintään sen 10 kertaa, jos olen päättänyt ettei kiinnosta ja jotain on kuitenkin tapahduttava. Tietyissä asioissa olen myös kovin kärsimätön.

   Tämä saanee tällä kertaa riittää teille meiän poppoon paheista!

  -Heidi

Jos annan sulle kaiken, kiehtooko se sua

  Alkuvuosi on edennyt jo 11 päivän verran ja eilen meillä vietettiin pienenpientä merkkipäivää, Unna 9 kk. Viime aikoina ollaan treenailtukin jopa pikkasen! Tätä voidaan meillä kutsua jo saavutukseksi. Sen lisäksi ollaan toki lenkkeilty, milloin missäkin seurassa. Annika ja Nalle on koko viimeviikon illat käynyt meiän kanssa lenkkeilemässä ja Ilonakin on tykännyt kun ei tarvii aina olla Unnan riepoteltavana, kun se painaa Nallen kanssa jo mettässä. Demin kanssakin ollaan treffailtu, ei tosin niin paljon kuin tytöt varmasti haluisivat.

Viime viikon sunnuntaina kävin pitkästä aikaa ratsastamassa Baballa ja tehtiin kiva käyntimaasto Maijun ja Jipon kanssa. Luminen metsä kun oli jälleen jotain niin kaunista, että huhhuh! Baballa oli käynyt myös hieroja ja sen tunsi. Askel oli niin pitkää että oijjoi!

Muutaman kerran olen käynyt lenkittämässä hollanninpaimekoira Karunkin ja ilmat on olleet taas niin ihanat. Vaihteluna iso koira on kyllä niin kiva näitten kahden pienen rinnalle. 

Piikkiön toivot vauhdissa...

    Eilen iskä lähti katsomaan yhtä autoa Saloon ja me Unnan kanssa lähdettiin mukaan tarkoituksena ostaa Unnalle haalari, ettei pieni jäädy kun on trimmaus edessä. Haalaria ei Salosta löytynyt, joten ajettiin Turkuun hakemaan haalari, mutta on koira taas muutamaa kokemusta rikkaampi, ei voi moni koira sanoa käyneensä autokaupoilla ;) Illalla napattiin muutamat kuvat vielä just ennen trimmiä ja muutamat sitten tietty trimmauksen aikanakin.

Tasan 9 kk // 12 kg

Saunafreshselfie ;)

Uuden ihanan pehmeän ja lämpimän haalarin kanssa onkin ollut nyt kiva ulkoilla, eikä jää luntakaan kiinni tassuihin. Väri miellyttää myös mun silmää ja oli selkeesti Unnallekin mieluinen. Sisällä on pehmeä karvavuori, ja ulkopinta hylkii likaa ja vettä tehokkaasti, mutta ei ole kuitenkaan koppurainen koiran päällä, vaan myötäilee koiran liikkeitä mukavasti ja ainakin meillä ollaan nyt aika rakastuneita tuohon uuteen tulokkaaseen ;) Ulkona riehuminen on kuitenkin ottanut osan tassuista, ja viime viikolla sain rasvata paremminkin koiran verillä olevia tassunpohjia. Sukat jalassa ei oo yhtään kivaa t.Unna.

Tänään käytiin painamassa päivälenkki Nallen ja Annikan kanssa ja sen jälkeen rakennettiin kuvausstudio sisälle ja otettiin kaikista meiän lenkkeilykamoista kuvat. Eli vuorossa on varusteurheilua ;)

Unnan varusteet:

          Meiän keltaine tuoteperhe taitaa olla tällä hetkellä laajin meiän paketeista. Mä tykkään keräillä paljon kaikkia varusteita, kun kirppaireilta usein löytyy aika hyviä tarjouksiakin. 

Rukka valjaat, puolikuristava panta ja kaksipäinen mini hihna

Rukka sadetakki, puolikuristava panta ja toinen keltainen hihna

Sinistäkin ollaan aika ahkerasti jo keräilty, ja sekin alkaa olla suht laajassa skaalassa.

Hurtta collection puolikuristava panta, flexi ja Hurtta toppamantteli 

Hurtta valjaat ja remmi

 Pinkkinä ollaan keräilty Hurttaa jo melko pitkään, oikeastaan keräilyn aloitti jo Ilona ja tällä hetkellä Ilona johtaakin pinkissä keräilyssä pelastusliiveillään.

Hurtta y-valjaat, puolikur. panta ja hihna

Turkoosina meillä on vain yksi sadetakki, joka oli pakko hankkia kun halvalla sain ;) tosin se menee nyt myyntiin, kun kaapit pursuaa tavaraa.

   Punaista mä mielelläni keräisin Unnalle enemmänkin, se kun sopii sille niin hyvin, kuitenkin meillä on vain valjaat ja remmi. 

Hurtta collection valjaat ja remmi

Näin tylsää oli Unnan mielestä...

Hilda ja Unna

Rukan pinkkejä olisi tarkoitus hankkia nyt vielä valjaat ja remmi, kun on takki ja panta jo.

9 kk // 12 kg

            -Heidi