Koirauimala Sippura

Unnan hiihtoloma aloitettiin polskimalla Espoossa olevassa Koirauimala Sippurassa. Ajattelin, että uinti voisi olla tehokasta liikuntaa nyt agilityn ohella, eikä se rasita niin paljon kuin agility, mutta työstää kuitenkin paljon lihaksia. Varasin netistä näppärästi ajan maanantaille, ja löydettiin navigaattorin kanssa hyvin perille. Koirauimalassa meitä vastassa oli iloinen henkilökunta, ja meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Saatiin hyvä perehdytys uimalassa käyntiin, kun oltiin ensikertalaisia. Päästiin Unnan kanssa allaspuolelle, jossa oli hulppeat 30°C ja trooppinen allasilmasto ;) Suihkuttelin koiran hyvin läpi ennen kuin mentiin altaaseen. Pienistä siirtymistiloista huolimatta tilat oltiin rakennettu todella järkeviksi ja toimiviksi. Sillä aikaa kun suihkusta siirryttiin portin kautta altaan puolelle, meni altaassa ollut koira kauemmasta portista pois, käytännöllistä etten sanoisi.

Me päästiin aloittamaan meidän uimavuoro täysin ajallaan, tasan kahdelta. Alkuun Unnaa jänskätti mennä altaaseen, eikä sinne pallon perässä edes mennyt. Ekan kerran mä sitten vaan nostin sen sinne, jonka jälkeen sitä sai vielä kerran suostutella, kunnes se jo tuli altaaseen supermielellään. Uimalassa on sääntö, ettei koira saa nousta reunoilta ylös, joten aina kun Unna yritti reunoilta ylös, me käännettiin se vaan pois, eikä tarvinnut montaa kertaa kääntää. Nopeesti Unna oppis, että pallo palautetaan takaisin rampille. Altaan toisessa päässä on kumiramppi, joka syvenee pikkuhiljaa ja siitä on helppo heittää palloa, kun rampin alkupäähän voi itsekin mennä seisomaan. Puolen tunnin uimisen jälkeen Unna oli aivan puhki, suihkun kautta pois ja kopissa oli vielä kuivaaja, jolla sai kuivattua nopeesti. En mä muuten tota koiraa olis kuivannutkaan, kun on kuitenkin perro, mutta nyt kun on ilmat sen verran viileet ja koira menee heti autoon, vaikkakin takki päällä, en halua turhia lihasjumeja. 

Me kiitetään superpaljon Sippuran palvelusta! Oli miellyttävää käydä, ja varataan seuraava aika kuukauden päähän, ja ihan varmasti käydään vähintään kerran kuussa niin kauan kunnes alkaa olla järvivedet tarpeeksi lämpimät. Suosittelen suuresti Sippuraa myös muille, uiminen kun on todella tehokasta liikuntaa, vaikka nivelet olisikin jo huonommassa kunnossa, suurin rasitus kohdistuu lihaksiin. 

Tyytyväinen uimari

  Tästä linkistä pääsette Sippuran sivuille! Hauskoja uintihetkiä !

        -Heidi

Vuodelle 2016

Ehkä olisi jo aikakin päivittää blogi vuoteen 2016 ja hieman koota kuulumisia, sillä niitä on kertynyt. Tuntuu, että moni blogi pursuaa motivaationpuutetta ja sitä ettei vaan kiinnosta koko blogi, ja se tuntuu pakkopullalta. Ilokseni voin ilmoittaa että jaksan edelleen kirjoittaa innoissaan joka päivä niin meidänkin kohdalla... Ajattelin kuitenkin koota erikseen meidän tavoitteita ja kuulumisia.

   Mac
  

 Macin kanssa ollaan maastoiltu, hiihtoratsastettiin jopa kerran! Poni otti todella lunkisti kaiken, eikä pörissyt ylimääräisiä. Samaisella reissulla tuli myös eka laukkapätkä, ja voinkin melkeen sanoa että maastossa laukka nousee jo hienosti. Pellolla treenatessa se on vielä vähän vaikeempi, mutta saa sen sielläkin nousemaan. Ravissa rentoutta on ollut vaikea löytää, viimeksi jo vähän helpattiin niskasta eikä viipotettu ihan pää pystyssä. Pohjat on vaan ollut kovin huonot ja kovat, ja Mac on kovin arka jaloistaan ja reagoi pohjaan helposti. Kun vaan maa sulaisi niin pääsisi paremmin treenailemaan.

  Macin tavoitteet vuodelle 2016:
- Rentous ratsastaessa
- Laukannostot varmaksi
- Raviin lisää säätelyvaraa
- Sopivan satulan löytäminen


 Unna

   Vuonna 2014 Unnan hommana oli vaan kasvaa, ja kuten voi ylläolevasta kuvasta huomata, on se tosiaan kasvanut! Viime vuonna (2015) oli sitten jo aika kokeilla vähän harrastuksia ja löydettiinkin niistä meille muutamat rakkaimmat, peha ja agility. Peha aloitettiin Koirakoulu Lunatanin viikonloppu kurssilla ja hurahdettiin siihen heti! Syksymmällä tehtiin hakuja enemmänkin, nyt ne on hieman jääneet kun agility on ottanut enemmän sijaa, nyt kuitenkin on sekin tilanne korjautumassa kun ajellaan lauantaina Poriin ohjattuihin treeneihin ja ensi kuussa Raumalle. Agilityssä on toiveena kehittyä, ongelman tuottaa Unnan koko, se hilluu rajatapauksena medin ja maxin välillä, eli mittauksiin joudutaan todennäköisesti kolme kertaa, voi kun se olisikin medi... Ollaan kuitenkin treenattu nyt myös muutamaan otteeseen maxi-rimoilla, ne sujuu ihan hyvin, eikä maxius tuota muuta ongelmaa kuin se, etten haluaisi rikkoa pientä maxi koiraa niin suurilla hypyillä. Tavoitteet Unnallekin on kuitenkin selkeät.

  Unnan tavoitteet vuodelle 2016:
 - Seuruu kuntoon
 - Agilityssä ainakin muutamat epäviralliset, jos ei jopa viralliset
 - Kepit kuntoon
 - Keinu
 - Pehassa rullailmaisua, ei vielä varmaksi mutta ainakin reilusti eteenpäin
 - Kontaktit
 - Sosiaalisuutta ihmisten kanssa

Joukon vanhus Ilona on jo viime vuodet viettänyt tyytyväisesti eläkkeellä ja niin saa viettää tästäkin eteenpäin. Hänen tehtävänä on ainoastaan pysyä terveenä ja menossa mukana vielä monet vuodet. Muutamaan kertaan Ilonankin kanssa on hiukan tokoiltu ja voi kun se jaksaa edelleen välillä niin kovin innostua!

      -Heidi

Mac Gill

Unelmien täyttymys, uljas musta ja melkein kuin oma

      Vajaa viikko ollaan pyöritty uuden tulokkaan kanssa. Tulokas, hän on 4-vuotias lämppäri ruuna Mac, Mac Gill. Ollaan käyty kävelemässä Askalassa muutamaan kertaan ensin narun päässä ja nyt jo muutamaan kertaan ratsailta. Mac majailee siis samalla tallilla kuin Mani ja Eki aikoinaan. Nostalginen fiilis! Mac on todella kiva pikku hevonen, entinen raviheppa, ei vaan pää riittänyt juoksemiseen. Nyt kokeillaan miltä ratsun hommat alkaa vaikuttaa. Toistaiseksi poni on päässyt yllättämään, ihanan rauhallinen maastokaveri, oppii todella nopeasti eikä pelkää mitään. Täytyy kuitenkin muistaa vielä että toinen on aika vauvaheppa, kun ikää on vasta neljä vuotta. 

    -Heidi

Syyspläjäys

Unna 1v 6kk 1pv

8v 2vk 2pv

       -Heidi

Puolitoista vuotta

10.10.2015

      Puolitoista vuotta kaaosta, tohinaa, touhua ja iloa!

© Taru Vänttinen

   Unna täyttää tänään puolitoista vuotta. Se on paljon se, ja paljon on jo siinä ajassa tapahtunut. Unna muutti meille viime vuonna päättäjäispäivänä 31.5. 

   Ennen kun Unna tuli meille mä olin laatinut tosi tarkkaan kaikki mahdolliset suunnitelmat, että mitä tehdään, vannoin ottavani rakennekuvia joka viikko, kuvaavani vähintään kerran päivässä ja treenaavani kaikkea mahdollista mahdollisimman pian. Toisin kuitenkin kävi... Mä olin tajuttoman väsynyt jo ihan pelkästään pentuarjesta, joten kuvailut ja treenaukset jäi siihen. Me vaan elettiin tavallista arkea ja jos ongelmia ilmeni niihin puututtiin. Eikä niitä kovin paljon ilmennyt. Alkuun se pörisi autoille, mutta se jäi kahdessa päivässä pois kun otettiin namit mukaan lenkeille. Unna sai koko kesän kasvaa ihan rauhassa ilman mitään tavoitteita. 

   Asia joka näin jälkeenpäin harmittaa, on Unnan pidättyväisyys ihmisiä kohtaan. Alkuun se oli todella säikky myös toisia koiria kohtaan ja huusi heti jos toinen koira meinaskin tulla lähelle. Nykyään se on jo tiessään ja kaikkien kanssa painitaan täysiä. Käytös ihmistenkin kanssa on paranemaan päin ja se uskaltaa jo mennä tekemään tuttavuutta ja kaveraakin kunhan saa kaveerata omaa tahtia. Seuraavan koiran kanssa pidän tästä kiinni kynsin ja hampain, sosiaalistamista ei jätetä yhtään!

   Ekana vuotenaan Unna on ollut lähinnä siis kotikoira. Kun se alkoi olla puoltavuotta, me alettiin pikkuhiljaa treenaamaan perusasentoa ja kiertoja aksassa. Lähempänä vuoden ikää otettiin rimat mukaan agilityyn, toko jäi siihen perusasentoon jossa se on edelleen. Agissa ollaankin kehittytty jonkin verran, Unna on nopea, hakee esteet hyvin ja kääntyy nopeasti. Muutama mutta sisältyy kuitenkin tähänkin, putket on osittain epävarmoja ja Unna kiipeilee mielellään niitten päällä. Juostiin ensimmäiset epäviralliset kisat viikko sitten lauantaina ja saatiin hylky molemmista starttiluokan starteista. Unna vietti aikaansa pellenä ja mä olin aivan hukassa. Ainakin saatiin hyvät naurut ja meillä oli hauskaa! Ehkä tästä on suunta vain ylöspäin. Keppien kanssa ollaan vieläkin aika hukassa... Verkkojen kanssa menee kivasti, hakee ja näin, mutta kun poistaa yhdenkin verkon keskeltä, leviää pakka käsiin. 

  Dobosta tuli meille superkiva harrastus, ostettiin oma dobopallo ja ollaan treenailtu nyt kotona! Tiistaina selviää meidän agility-uran jatkuvuus, kun Unnalla on lonkkakuvat. En lähde pientä maksikoiraa rikkomaan jos jo lähtökohdat on huonot. Ei se kipuile, ei oireile ja tekee mielellään, ehkä sitten voi jo hiukan luoda toivoa, muttei nuolaista ennen kuin tipahtaa. 

   Unna myös leikattiin kuluneena kesänä, ettei juoksut tule haittaamaan harrastamista tai muutenkaan meidän elämää. Leikkauksesta toivuttiin hyvin ja nopeasti. Lisää pikku-Unnia ei tähän maailmaan siis tule ja ehkä hyvä niin. Itse ainakin arvostan perroissa juuri sosiaalisia yksilöitä, eikä Unna niihin valitettavasti lukeudu oman tyhmyyteni takia, joten ratkaisu oli tämä. 

Puolessatoista vuodessa Unna on:

• Harrastanut agilityä kotitasolla ja opetellen pikkujuttuja
• Opetellut perusasennon TOKO:sta
• Käynyt tallilla mukana paljon
• Trimmattu neljä kertaa
• Steriloitu
• Sairastanut korvatulehduksen muutamaan kertaan
• Saanut paljon rohkeutta olla toisten koirien kanssa
• Kulkenut mukana koulussakin iltaisin
• Aloittanut pelastushaun ja jatkanut sitä
• Aloittanut Dobon ja jatkanut sitä
• Kasvattanut massaa (tuloksilla)
• Kasvattanut aivoja (tuloksetta)
• Veneillyt
• Kulkenut bussilla
• Istunut mopoautossa varmaan valehtelematta yli 1000 kilometriä
• Kulkenut monissa kaupungeissa mukana
• Ollut ihana ja iloinen Unna-junna!

       

         -Heidi