Ravityöskentelyä pellolla

   Tänään käytiin Annikan kanssa taas liikuttamassa Pena. Suunnitelmana oli tehdä ravityöskentelyä, ja koittaa löytää jonkinmoinen rytmi ja rentous raviin. Aloitettiin ympyrätarhassa, jossa pyrittiin siihen, että Pena taipuu ja antaa periksi kyljistään ja niskastaan edes jonkin verran. Saatiin onnistuneita pätkiä molempiin suuntiin, ja siirryttiin ympyrätarhasta pellolle tekemään paremmin ravityöskentelyä, kun tilaa olisi enemmän. Ensin kovin taas keskusteltiin siitä kumpi määrää suunnan ja vauhdin, mutta kun niistä päästiin yhteisymmärrykseen, alkoi miekkonen näyttää jo aika kivaa liikettä! Eihän se vieläkään ole lähelläkään mitään rentoa ja tasaista muotoa, mutta ainakin suunta on sinnepäin ja yritystä löytyy. Takajalat alkaa tulla kivasti jo alle, joten eiköhän se kaulakin sieltä pikku hiljaa rentoudu alaspäin. Annika ravaili myös muutaman ympyrän, ottaen samalla ensimmäiset vuonohevosratsastuskokemukset ja sen jälkeen kävi vielä kävelemässä maastossa loppukäynnit, ja mä kävelin vierellä.

Uuuu, mamma näkyvissä! 

Lueskelin netistä hiukan eri kuolainvaihtoehtoja, ja päädyin bauchereihin, joko nivelellä tai kolmipalalla, sitä en ole vielä päättänyt. Huomenna meinasin käydä ensin metsästämässä uudet kuolaimet kaupungilta ja sen jälkeen mennä testailemaan niitä vielä illemmalla tallille. Voi kyllä olla, että ne pääsevät testiajoon ihan vain rauhallisen maastolenkin muodossa, kun tänään oli kuitenkin hiukan reippaampi päivä. Penaa ei kuitenkaan ole nyt kovin paljon liikuteltu, joten ei alotella turhan räväkästi, ettei tule mitään seuraamuksia. Ohjasajolle olisi kiva opettaa myös jossain kohtaa, niin voisi kevyempinä päivinä sitten sitä harrastaa. Ties vaikka sais talvella jonkun vielä suksien kanssa perään, kun on totutettu Penttinen ensin siihen, että takana voi mennä joku. Kovin lunki ja kaikki käy - tyyppinen heppa on kyllä tämä, ihana tapaus! <3

      -Heidi

Kerstin välikuvat

   Kersti pääsi vihdoin ja viimein kuvattavaksi, kun vein Unnan virallisiin selkäkuviin, päätin napata Kerstistä samalla kuvat. Lonkat oli siistit, hiukan vielä väljyyttä, mikä toki menee iän piikkiin (9kk), kyynärät oli ihan siistit ja selkäkin oli muuten ihan priima, mutta ristiluun keskiharjanne oli pienesti jakautunut, josta tuomioksi ltv1. Tämä tuskin tulee vaivaamaan kuitenkaan koiraa missään tilanteessa, joten oikein hyvillä mielin ollaan. Harvoin näin terveitä tapauksia tulee edes tarkoituksella. Meidän pieni tori-ostos on kyllä osoittautunut aivan loistotapaukseksi!

   Unnan tuomioksi tuli sama ltv1, toki hieman lievempänä kuin Kerstillä. Saattaa olla myös ltv0, mutta hieman epäilen. Katko siellä näkyi, mutta toivottavasti sekään ei tule häiritsemään käyttöä tulevaisuudessa. Hyvällä mielellä odotellaan siis ensi kesäksi laumanjatketta Unnan siskon pentueesta, mikäli uros on mun mieleinen, kun se jossain kohtaa paljastetaan.

    Unnan syksyyn kuuluu hieman tavanomaista vähemmän agilityä. Suunnitelmissa olisi saada molemmat koirat oman seuran rally-toko-viikkoryhmään, mutta katsotaan mahdutaanko me mukaan. Unna on nyt ilmoitettu tunnistusjälki- eli id-kurssille, joka alkaa syyskuun puolella. Kersti sen sijaan käy sienikurssilla muutaman viikonlopun ajan ja opiskelee agilityn alkeita pikkuhiljaa. Kontaktit on oikein hyvällä mallilla jo, seuraavaksi lähdetään rakentamaan estefokusta ja pikkuhiljaa sitten muita esteitä. A:lle tulee juoksarit, joten niiden opettelu aloitetaan, kun Kersti on vuoden ikäinen. Kepit aloitellaan samoihin aikoihin. Vuodenvaihteessa on myös tarkoitus alkaa kisata epiksissä starttiluokkia, jotta saadaan kisavire kuntoon. Itsellä se varmaan on enemmän hakusessa kuin koiralla. Unnan kanssa jatketaan kisaamista sitten, kun itsellä on jossain kohtaa semmonen fiilis. Mua jännittää niin paljon tuo mittaaminen, saa nähdä jatketaanko me edes medeissä... Mätsäreitä Kersti saa kierrellä sen verran mitä vielä ehditään. Unnalle olisi tarkoitus myös saada näyttelytulos kalasteltua jossain kohtaa. Pohdin ilmoitanko sen näyttelykurssille syksyksi, vai mahtaako se vain pahentaa sen pidättyväisyyttä... Eipä tässä toki vielä mikään kiire ole. Seuruu alkaa Unnalla olla ajoittain jo todella kivaa, joten bh-koekaan ei tunnu enää ihan ylitsepääsemättömältä. Luonnetestin tiedän jo valmiiksi olevan melko matalapisteinen, mutta eipä se mua haittaa. Koira passaa meidän perheeseen kivasti, eikä sen ole tarkoitus sukua jatkaa.

         -Heidi

Starhill Albert

   Remmiin mukaan liittyi taas kaviovahvistus, jonkin aikaa jo olin kokonaan ilman heppatouhuja ja sekös harmitti... Kuin tilauksesta kuvioihin pyörähti taas ihana projekti-heppa! Kyseessä on kuusi vuotias vuonohevosruuna Starhill Albert, tutummin Pena. Hän on ihanan eläkeläisen heppa ja diili on molemmille kuin lottovoitto, hän kaipaa nuorelle hevoselleen eteenpäinvievän kuskin ja mä kaipasin itselleni taas kivaa kaviokasta kaikenlaiseen touhuiluun. Penan osaamisvarastoon kuuluu tällä hetkellä käynti, ravi, pysähtyminen ja kääntyminen. Mitään muuta ei vielä Pentti-poni osaa. Se ei tokikaan ole ongelma, vaan pikkuhiljaa opetellaan hepan hommia ja kaikkea muuta siinä ohella. Ajatuksena olisi, että Penan kanssa voisi touhuta jos jonkinnäköistä ja se olisi maastovarma mummo-kuljetin. Annika ja Juho käy mun apuna tallilla ja yhdessä saadaan varmasti vietyä Penaa paljon eteenpäin. Maastoillut Pena ei juurikaan ole, joten maastossa on keskusteltu muutamaan otteeseen kulkusuunnasta ja vauhdista. Muuten Pena on kovin mutkaton ja mukava tapaus. Uskon, että tämä testaaminenkin jää kyllä kuvioista pois, kun vaan tulee rutiinia ja säännöllistä liikuntaa :) Tänään käytiin Annikan kanssa tallilla ja tehtiin ympyrätarhassa vähän maastakäsittely-juttuja ja lopuksi Annika ratsasti ilman satulaa loppukäynnit. Pentti pisti parastaan ja liikkui tosi kivasti, kun alkukankeudet oltiin karisteltu matkalle. Peruuttamisen ja ihmisen väistämisen kanssa on edessä vielä paljon hommia, tyypillinen vuono - kun homma muuttuu liian hankalaksi, on aika poistua paikalta. Toki osasyynä on varmasti vielä nuori ikä ja uusi ihminen. Pikkuhiljaapikkuhiljaa... Keskitytään niihin helppoihin juttuihin mitkä sujuu, ja kun saadaan hiukan vuonolle itseluottamusta voidaan rauhallisin mielin siirtyä treenailemaan niitä vaikeampia juttuja.

     -Heidi

Ollaanko tämä kesä näin?

     Juho lähti heinäkuun alussa armeijaan, Ilona on majaillut muutaman viikon jo porukoiden seurana ja me ollaan isompien tyttöjen kanssa käyty vähän treenimässä ja paljon lenkkeilemässä. Uitu on. Kersti on treenannut kontakteja, lähinnä alastuloa puomille, a:lle tulee juoksu, mutta sitä me ei vielä ollakaan aloteltu. Myös ekat treenit rimojen ollessa enemmän kuin sentin maasta, on nyt tehty. Ikää neitosella on nyt 8kk ja vielä olis tarkoitus muutamat mätsärit pyörähtää pentukehässä, sen jälkeen keskitytään varmaan agilityn puolella enemmän starttiluokissa kisailemiseen. Kuvia on nyt koko kesän ajalta, hiukan Korppoosta, hiukan hiekkakuopilta, omasta lammesta ja vaikka mistä. Koirien treenivihot on pysyneet visusti hyllyssä, fyssarilla käytiin kesäkuun lopussa, Kersti oli tosi hyvässä kondiksessa, toispuoleisuus takasista oli lähes kokonaan hävinnyt ja Unnallakin juntturaa vaan selässä. Ei oikeen olla jaksettu tavotteellisesti treenata vielä, ei jakseta vielä ressata mistään. Kohta meidänkin kesä on jo ohi, nautitaan vielä pienenpieni hetki. 

         -Heidi