Poista, poista, poista...

Tänään tuli poistettua kymmeniä kuvia kortilta. "Turhia" kuvia oli paljon, ja suurin osa niistä oli Ilonasta. Aloin vaan kuvia poistaessani miettimään, että mitä sitten kun Ilona... Sen jälkeen varmaan kaduttaa jokainen poistettu kuva. Tosin tässä ei onneksi ole vielä näillänäkymin mitään hätää, koska meillä pitäisi olla ainakin vielä sitsemän tai kahdeksan yhteistä vuotta, jos ei tapahdu mitään yllättävää. Kaikkein eniten ehkä Ilonan mietittyä terveyttä vaarantaa rodulle ominaiset ei tosin kovin yleiset sydänsairaudet. Tosin rodun keskimääräinen elinikä on jopa 15-vuotta. Eihän sitäkään voi yleistää. Mistä sitä tietää, että koska on sen aika... No, eipä nyt mietitä semmoisia asioita, jotka eivät ole ajankohtaisia.

Sitten iloisempiin uutisiin. Koe kausi II on kohta ohi, edessä on enää matikan perjanataina oleva kertauskoe, jonka jälkeen enää muutama viikko koulua, ja nekin on nyt niitä päiviä, jolloin on mm. Linnanmäki reissu, Piknik kirkkopuistossa, valtavasti läksyttömiä päiviä, ja muutamien tuntien aikaisempaa koulusta pääsyä. Tänään oltiin myös tutstumassa yläasteelle. Saatiin tosi mukava luokka, ja ei tullut ketään meidän luokkalaista poikaa samalle luokalle. Jess! Luokalla on tosi kivoja tyyppejä, ja suurimman osan tunnenkin. Tukarit on myös tosi kivoja. Luokanvalvojaksi en ehkä tuota mikä meillä on, niin olisi valinnut... Onneksi se ei opeta kuin uskontoa, jota on vain kerran viikossa, ja sitten jotain luokkistunteja. Neljä tyttöä tän hetkiseltä luokalta tuli samalle luokalle. Ja kaikki on hyviä kavereita, ja pystyy kulkemaan matkojakin yhdessä, eli olen positiivisesti yllättynyt luokkavalinnasta.

Bellan kanssa ollaan edistytty tosi hyvin. Tosin nyt on välillä vähän kuulo hukassa. Olen yrittänyt vähän vaihdella palkkoja, jotta saataisiin käskyyn parempi reakointi. Nyt Bella tosin tulee jo itsestään eteen istumaan, ja Riikka on tosi hyvin treenannut sen täällä-istu-palkkaus jutun. Että nyt on ihan semmonen fiilis niiku Jess! Bellan kanssa tarvis nyt saada treenattua ainakin vähän tota rauhallisuutta, koska koira on koko ajan mukana täysillä siinä mitä tehdään, niin esim. hihnassa seuraaminen on vähän turhan vauhdikasta, eli siitä tarvis ihan pikkusen saada vauhtia pois. Yleensä palkataan heti, kun kävelee noin metrin maassa, eli ei pompi pomppupallon tyyliin doing toing...

Ilona on tosi kivasti nyt hoksannu ton kosketus jutskan, eli oon käyttänyt semmosta pehmää puusta tehtyä tikkua, jonka päässä on pallo. Heti kun Ilona koskee palkkaan. Eli voin pistää kepin melkein mihin vaan, ja koira pyrkii parhaansa mukaan koskemaan siihen kuonolla, kiipeää jopa sohvalle, ja sänkyyn. Huomasin just miten miellyttämis haluinen Ilona on, se ei välttämättä syö ollenkaa, jos en sano ole hyvä, heti kun sanon sen sen katsoo minua ja jos sanon, että syö vaan, se alkaa heti syömään, vaikka sillä ei olisi yhtään nälkä. Lopussa vielä vähän kuvia kuuden lenkistä.

 

-Heidi-