Iso, invaliidi ja Ilona

Aamu alkoi töissä ja sieltä tultiin joskus puoli kolmen maissa. Itse nukuin heti aamulla pommiin, joten en ehtinyt Ilonaa viemään. Onneksi Henrietta sitten pääsi viemään Ilonan eli koira ei ilman lenkkiä kuitenkaan jäänyt.

Töitten jälkeen menimme Henskun kanssa lenkille. Aluksi tarkoituksena oli mennä Peppin, Ilonan ja Bellan kanssa lenkille, mutta se jäi vain tarkoitukseksi. Päätin että otamme Bellan, Ilonan ja Mikin. Miki on siis saksanpaimenkoira, jota olen ulkoiluttanut noin kolme vuotta, en tosin nyt pitkään aikaan. Aluksi haettiin Bella ja tietenkin siinä kohtaa Ilo oli jo mukana. Sitten mun oli pakko näyttää Henskulle naapuriin tullut pikku penneli eli Helli, joten Hellin tullessa vastaan kävimme sitä tervehtimässä. Sen jälkeen haettiin Miki. Miki oli paljon isompi kuin viimeksi. Se myös veti aivan järjettömän kovaa. En melkeen vuoteen ollut käynyt sen kanssa lenkillä, joten nyt tuo vetäminen tuntui aika hassulta, kun omat koirat on koulutettu niin ettei ne vedä. Roikuin sitten Mikin perässä, kunnes se hieman rauhottui. Puolivälissä lenkkiä vastaan tuli pieni lampi, jonne Mikin oli pakko mennä uimaan. Lammen tiellä oli aika paljon oksia ja kasvia, joten en oikeen kuvia saanut, tai sellaisia mitkä onnistui. Kaikki koirat oli vapaina, mutta vain kahta niistä piti "vahtia", koska Ilona seuraa ilman mitään ja Mikiä ja Bellaa pitää vahtia. Takasin päin tullessa Bella meni ojaan haistelemaan ja heittelin sillä välin Mikille pellolle keppiä, joten en tarkkaan nähnyt mitä muuta Bella siellä ojassa teki. Ainakin kun sitä siinä kävin kerran katsomassa se joi siitä vettä ja haisteli.

Bellan tullessa ojasta se ontui oikeaa takajalkaa. Hensku ehdotti muurahaisenpistoa :) Soitin yhdelle kaverille sitten, kun meinasin että hän tietää, kun en jalasta mitään löytänyt. Ei vastannut, mutta soitti parin minuutin päästä takaisin. Sanoi, että voi olla joku ampparinpistos tai sellasta. Jatkettiin sitten lenkkiä ja Miki alkoi vetämään ojaan samalla kun puhuin puhelimessa ja silloin Miki oli jo remmissä, joten eipä ole kovin helppoa puhua puhelimessa ja pidellä toisella kädellä henkensä edestä vetävää isoa sakemannia. Siispä päästin remmistä irti ja annoin Mikin mennä ojaan uimaan. Pikku hiljaa Bella alkoi ottamaan painoa jalalle joka viidennellä askeleella sen jälkeen pikkuhiljaa aina enemmän ja useammin. Hetken päästä se käveli jo kaikilla jaloilla, mutta ontui hieman vielä "loukkaantunutta" jalkaa. Vartti meni ja sitten Bell kävelikin jo kaikilla jaloilla normaalisti.

Sen jälkeen Mikwe kotiin, Bell kotiin ja Ilona ja me meille. Seuraavaksi olisi tiedossa iltauinti ankkiksella, mutta tässä nyt hieman kuvia:

     -Heidi-