On syksy niin ihmeellinen

Mikäs sen ihanampaa kuin herätä syksyn viimeisiin auringonsäteisiin! Aamulenkki meni hyvin Peppin ja Hippun seuralla. Tai ei ihan koko matkaa, nimittäin Hippu nähtiin puolimatkassa ja kuljettiin vain hetki yhdessä, kuitenkin siinä oli ilmeisesti aika sopiva aika leikkiä Hippun ja Ilonan mielestä. Hippu on aivan ihana, oisin hyvin voinut ottaa söpöläisen mukaan, ja viedä kotiin. Eihän sellaista suloisuutta pysty vastustamaan. No, syksyn ihmeellisyyksiin kuuluu myös mutaiset lenkkimaastot ja niiden karu totuus paljastui meille myös tänään. Lenkin jälkeen Ilona nimittäin muistutti enemmänkin ehkä jonkinnäköistä kuivunutta mutaveistosta. Pesullehan siitä sitten päädyttiin, kun ei mutakaan muuten irronnut ja olisihan neiti pitänyt kuitenkin pestä huomisten pässäreitten takia. Suunnittelut huomiselle päivällä olis 20 vail 6 koira autoon ja nokka kohti ATT:n halleja. Pässärit alkaa joskus puol seittemältä, sitä ennen koira pitää olla pissatettu ja mielellään sais käydä vähän juoksemassakin sitä ennen, kun näitä höyryjä ei muuten oikeen saa siltä pois. Mutta tässä nyt sitten jotain kuvia 

    -Heidi-