Näinä pimeinä syksyn iltoina sitä jälleen pysähtyy miettimään, mitä ensi kesänä tehtäisiin. Torstaina illallakin tuli pitkän myrksyssä tehdyn lenkin jälkeen istuttua villasukat jaloissa ja kaakakokuppi kädessä puolisen tuntia keinutuolissa ja katseltua miten vesipisarat paiskaantuvat ikkunaan, tuuli rieputtaa puita ja niistä irronneita lehtiä. Nyt syksy on täällä, mutta mikä on syksy? Wikipediastahan tähänkin löytyisi vastaus. Mun mielestä syksy on aikaa miettiä, palata arkeen, treeneihin, kaveritten kanssa, soittaa, lukea kokeisiin, tehdä läksyjä, haravoida ja hypätä suureen haravoituun lehtikasaan, joka haravoidaan äkkiä hyppimisen jälkeen uudestaan kasaan, ettei äiti huomaa, aikaa varustautua talveen, kastua sateessa, vilustua kun ei ole takkia mukana Vistalla, yskiä kipeänä kotona, etsiä monet parit villasukkia, jotta olisi aina yhdet varalla, ehkä katsoa muutama leffa pimeinä iltoina, pelätä pimeässä myrskyn takia katkenneita valoja. Iltaisin alkaa oikeasti olemaan jo tosi pimeä. Vielä kuukausi sitten ei olisi ollut kahdeksalta näin pimeä. Ilonakaan ei oikeastaan nauti näistä ilmoista. Kaveri koulussa sanoi, kun oli tulleet suunnistamasta ja oli ollut kauhea sade, että: Kesä on oikeastaan mun lempivuodenaika, mutta kyllä mää syksystäkin tykkään, sitä en voi kiistää! Aika osuva repliikki mun mielestä ja vielä hyvään kohtaa.
Koulussa eletään kohta koeviikkoa ja voipi olla, että blogi hiljenee koeviikon ajaksi melko tyylikkäästi, mutta kaipa sitä sitten syyslomasta tulisi rapporttia, mutta syysloma tullaan pohdintojen jälkeen viettämään ihan Paimiossa.
-Heidi-
Sulla on aivan ihana blogi! Mulla on myös Bichon tyttö ja sen kanssa on joskus ihan samanlaista tuo arki. Mutta sen kai siitä saa, kun on itse koiransa kouluttanut:) Yleensähän sanotaan, että koira tulee omistajaansa! Niin ainakin meillä:)
VastaaPoista