Talven taikaa, Syksyn suruja

Viime aikoina on tapahtunut paljonkin asioita, joista voisi kirjoitella. Noh, ensin pahoittelen pitkää kirjoitustaukoani syyt: sain konekiellon (hups!), on ollut paljon kokeita, ei ole ollut aiheita mistä tehdä kunnon postausta ja ehkä pohdiskellut vähän asioita, eikä blogit/vlogit tuntuneet kovin tärkeiltä Helsun kuoleman jälkeen.

Nyt on kuitenkin tapahtunut, Helsun karsinaan on muuttanut uusi otus, nimeltänsä Vilma. Tarkemmin sanottuna Jukolan Vilma tummanruunikko suomenhevonen aika pienisellainen kylläkin ja tykkää hypätä, myös koulutaso iha jeesbox! Eli aikas kivan oloinen ratsu, vaikka en vielä olekkaan testaamaan tätä 12-vuotiasta neitosta päässyt, kuulemma melko siro rakenteeltaan, eikä oikein edes näytä suomenhevoselta, mikä on aika paljon mun mieleen:) Vilma on siis heillä koeajalla. mä kun tykkään näistä siroista hepoista, vaikka vuoniksetkin kuuluu mun lemppareihin. Tähdestä tein myös on youtube kanavalle videon, menkää katsomaan ja subatkaa! :) Helsu sai myös uuden muistovideon, en tykännyt niin paljon edellisestä uusi on enemmän mieleisempi. 

Perroa ollaan taas jonkun verran mietiskelty ja Tulimaan kennelissä olisi joulun jälkeen pentue, josta voisin ottaa, mutta ehkei vielä siitä, täytyy nyt katsoa, sitä paitsi emän sukutaulussa on paljon D-lonkkaa.

Kesäturkki eikä lähelläkään tämänhetkistä leijonanharjasta!

Ilonan kanssa ollaan nyt lenkkeilty ja hän on omana harrastuksenaan kasvattanut tuon hervottoman kokoisen leijonanturkkinsa jo melko kiitettävään kuntoon. Agitukset on jäänyt mun koulunkäyntini takia vähän vähemmälle ja ehkä sitä onkin tullut nyt sitten ajateltua vähän enemmän treenitaktiikoita, ekaksi me aletaan ainakin harjoittelemaan nyt vinokeppejä niin, että me lasketaan niitä ja tehdään niin, että mä lähetän koiran juoksen ite pois ja se hakee alustalta palkan ja tätä niin kauan että sujuu, sitten vaihdetaan niin, että mä palkkaan koiran kädestä niin että, koira suorittaa kepit ja tulee sitten hakemaan palkan sieltä missä mä seison tai sieltä mihi mä sen ohjaan. Keppejä suoristellaan vasta, kun nämä menee hyvin. Tarkoituksena on siis häivyttää kättä. 

Nyt on alkanut ilmatkin jo viiletä ja öisin on jo oikeesti hirmuisen kylmä. Yks aamu kun olin pissattamassa Ilonaa, niin sen tassujen alla rapisi, kun se käveli kuuraisessa heinikossa, siinä kohtaa mä ajattelin, että täytyy saada lunta ja äkkiä. Metsälenkit muuttuu vaan entistä kivemmaksi, kun saa vähän lumessa tarpoa:)

Talvea odotellessa!

    -Heidi-