Manin kanssa tutustuttiin ensikertaa kauniisti. Haettiin heppoja tarhasta, heitettiin heinää ja otettiin ne yks kerrallaan. Mani jäi tarhaan yksin ja kun avasin portin, Mani juoksi ohi katkaisemalla aidan tolpan ja oli sitten siinä samantien vapaana. Saatiin se lopulta talliin, mutta huono ensivaikutelma...
Pitkään työskenneltiin Manin kanssa ihan sillä alalla että talutettiin tarhasta talliin, karsinasta pois ja karsinaan. Monen monta kertaa se on käsistä multa lähtenyt, mutta ikinä en ole edes ajatellut luovuttaa, koska Mani on ihan hirveen mahtava hevonen ja se on kaukana siitä, että mä en sen kanssa haluaisi työskennellä. Manissa on jotain salaperäistä, jotain kiehtovaa, jonka takia haluan työskennellä tämän hevosen kanssa mahdollisimman paljon, jotta se ehkä joskus näyttäisi jonkun salatun puolensa. Mani on muutenkin erittäin kaunis tapaus.
Manin kanssa on ollut paljon pieniäsuuria ilon aiheita esim. kun talutin sitä 20 minuttiia yhtä ympyrää, eikä se edes kuvitellut lähtevänsä pois, se kulki vierellä seurasi pysähtyi kun pyydettiin ja peruutti tarvittaessa. Mani on ihan hirveen kiva työskennellä maasta.
Mä tykkään Manin piirteissä erityisesti sen silmistä, se vaan on niin kaunis. Luonteena tykkään siitä, kun Mani laskee harjattaessa päänsä alemmas ja sulkee silmät. Mani on niin helposti rauhottuva ja on myös rauhallinen silloin kun on. Toisinaan se on herkästikkin räjähtävä, tikittävä käsissä räjähtävä aikapommi.
Juoksuttaessa Mani on kiltti ja kulkee pyydetyssä askellajissa ja tykkää mennä puomeja, ehkäpä lähiaikoina uskaltaudun hänen selkäänsä.
-Heidi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti