Hyppääminen. Musta ja Manista se on tosi kivaa. Hyppäämme vähän reilun viikon välein nykyään. Manin jalat ei ole oireilleet tänä aikana mitenkään, kun olemme pitäneet paljolti hyppäämisen jälkeen tauon ja alkaneet taas hyppäämään varovasti, kokoajan hieman lisäten hyppäämistä. En myöskään usein hyppäämisen jälkeen jaksa korjata esteitä, joten nyt ollaan hypätty pari kertaa melkein joka kerta kun kentällä ratsastetaan. Esteet on 30 cm kaksois sarja, jota ollaan pari kertaa tultu. Välillä enemmän välillä vähemmän, joskus myös hypätään 50 cm yksittäistä pystyä. Eli hyppyjä, oli niitä paljon tai vain pari tulee viikossa noin 3 tai 4 kertaa, jos kentällä vaan voi mennä. Huonommalla ilmalla ollaan usein maastossa, jolloin ei käydä kentällä välttämättä ollenkaan. Reilun viikon välein hypätään reilummin eli kasataan kentälle muutama 70 cm este, ja tullaan sitten niitä. Yleensä ratsastan hyppäämisen jälkeen pitkät loppuverkat. Tarkistan joka päivä Manin jalat ja katson onko ne kunnossa, en tiedä enkö ole huomannut mitään poikkeavaa, vai onko ne oikeasti olleet ihan kunnossa, kerran on toinen takajalka ollut vuohisesta vähän turvoksissa, nesteessä, mutta niitä olen vain kylmällä vedellä sitten huljuttanut, ja turvotus on seuraavana päivänä ollut parempi. Satuin löytämään tallista nyt linimentin ja eilen illalla, kun en saanut yllättäen unta mietin, että jos kylmäisi jalat joka kerta, kun ollaan menty reippaammin ja ne on olleet suuremmalla rasituksella. Linimentissä luki, että kylmällä vedellä ensin viilentää jalat, sen jälkeen levittää linimenttiä kosteisiin jalkoihin ja pintelit tehostaa lämmittävää vaikutusta, eli siis alan nyt sitä pistämään. Huomenna varmaan hypätään ihan kunnolla, ja hoidetaan jalat hyvin sen jälkeen. Meiän viikkosuunnitelmiin menee nyt sellainen juttu, että kerran viikossa hypätään rankemmin, kerran viikossa rauhallisemmin maastoon ja kerran viikossa kunnolla koulua kentällä. Muut päivät voidaan tehdä jotain mitä halutaan tai vain ratsastaa läpi kentällä. Jos Manin jalat nyt tällä pysyy kasassa, mä oon onnellinen. Silloin mua ei kiinnosta enää mikään muu kuin se, että me voidaan vapaasti harrastaa yhessä, koska sen jalat ei oireile. Jos nyt tässä kasassa ollaan hetken päästä, en enää hyppäämistä lisää, koska kerran viikossa riittää mulle, se riittää jotta päästään etenemään hyppäämisessä. Tänään huomasin taas kuinka paljon Mani on oikeasti kehittynyt. Ennen se oli kyllä kunnossa, muttei hänellä ollut kunnolla lihaksia ja jos liikutti vähänkin rankasti oli hänellä hiki. Henkisesti hän voi erittäin hyvin. Paitsi, että hänellä oli ihmistä kohtaan eräänlainen asenne... Ihminen on vain este, jonka voi halutessaan sivuttaa läpi juoksemalla. Se vain siis heitti päänsä ylös ja lähti menemään. Tänään kun talutin Mania karsinaan pysäyttelin sitä karsinan ovella pari kertaa ja ei, ei edes yrittänyt lähteä itse karsinaan vaan odotti nätisti, että kävelen itse edeltä ja hän saa tulla perässä.
Mentiin tänään tosiaan vähän myöhemmin tallille. Kello oli seitsämän, kun lähdettiin kentälle. Ratsastettiin melkein pari tuntia. Mentiin korotettuja ravipuomeja ja harjoiteltiin laukannostoja ravista. Päätin jo tallissa, että kun Mani on nyt mennyt piuhat löysällä tosi paljon, kiristän niitä tänään hieman, aluksi ei oikein tainnut ymmärtää että pitää pään alhalla, kävelin alkukäynnit maasta, jotta ei tarvitse tulla pois ja mennä uudestaan selkään kun pistän piuhat kiinni. En pidä alku, enkä loppukäyntien aikana Manilla piuhoja kiinni, koska silloin se ei saa venyttää itseään kunnolla, enkä halua minkään laisia lihasrevähdyksiä. Tänään Mani kantoi itseään erittäin korkeassa muodossa ja piti itsensä siistinä pakettina. Pidin ravin lyhyenä, tein vähän pidetteitä ja kokeilin nostaa laukkaa ravista. Mani nosti ! Nosti upeasti yhdistä pohkeista eikä lähtenyt lisäämään ravia vaan oikeasti nosti sen laukan, reippaammasta ravista se ei vielä oikein nouse, mutta rauhallisesta ja lyhyestä kyllä. Laukka oli vielä jopa oikea, siis aivan mahtavaa. Tehtiin tänään sellasta juttua, että oli kaks puomia maassa, jotka oli hieman liian pitkä väliset Manin normaaliin laukkaan, joten tulin ekan puomin ravilla, nostin laukan seuraavan puomin päältä, laukkasin yhden ympyrän ja lisäsin laukkaa niin paljon, että puomit sopi laukka-askeleisiin. Mani meni tosi upeesti, myös korotetut ravipuomit meni hirveen hyvin.
En ymmärrä mistä näitä onnistumisen tunteita tulee niin paljon, mutta kaipa jossain kohtaa tulee taas sitä takapakkia. Välillä menee hyvin ja toisinaan ei niin hyvin. Vaikka ratsastuksen jälkeen olisi kurja olo, on aina illalla jo parempi fiilis, kun etsii jotain hyviä puolia ratsastuskerrasta ja päättää ensi kerralla korjata omat virheensä ja katsoa toimiiko hevonen silloin paremmin. Manin kanssa pitää nyt treenata nostoja ja siirtymisiä. Tänään jäi ihana fiilis! Mani on mahtava !!
 |
| Ravin kehitys |
 |
| Kehitys esteillä |
 |
| Laukan kehitys |
-Heidi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti