"Mä paikasta paikkaan näin kiidän ja varjoni tunne mua ei!"
Viime viikko on taas ollut hirveää hurisemista, koko ajan pitäisi olla jossain mutta samalla ei missään. Koko ajan on kiire ja oikeastaan ei kiire mihinkään. Viimeviikolla ei nyt ole mitään ihmeellistä tapahtunut. Keskiviikko aamulla meillä oli musiikin ryhmän kanssa esitys itsenäisyysjuhlassa joten sitä tuli mietittyä alkuviikko niin paljon, että unohdin hammaslääkärin.... No kaikeksi onneksi en ole vielä 15, joten sakkoa ei peritty... :D
Torstain oli vapaata, kun oma rakas 95-vuotias Suomemme vietti itsenäisyyspäiväänsä. Mulla meni keskiviikko koneella istuessa hieman myöhäiseksi, joten nousin joskun 12 aikoihin, onneksi äiti oli vienyt sitten jo Ilonan lenkille. Sen jälkeen kävin sitten aamupesulla ja aloin katsomaan Oopperan Kummitusta, oon sen jo kerran nähny, mutta siinä on vaan niin hirveen hyvät musiikit, että kattelin sen sitten. Suosittelen ehdottomasti, jos vähääkään haluaa musiikkipainotteista ja pitkää leffaa. Siitä sitten syömään ja sen jälkeen päiväsaunaan. Loppuilta menikin oikeastaan ruotsin kokeisiin lukien ja taisin siinä sitten hieman vilkaista myös biologian juttuja.
"On pohjantähden alla, tää koti mulla mainen,
mä elämästä laula,
olen SUOMALAINEN! "
Tänään oli taas hieman aikaisempi herätys, kun mulla oli 8 koulua ja äiti sekä iskä menivät molemmat jo 7 töihin. Menin sitten äitin kyydillä ja soitin 7 Santerille ja menin niille sitten aamuksi. Luettiin kokeisiin ja tehtiin läksyt joita kumpikaan ei tosiaan ollut tehnyt... Lähettiin siinä sitten vähän ennen 8 kävelemään koululle päin ja päivä siinä sitten meni 8 - 14 ja jäin vielä yhden kaverin seuraks tukiopetukseen :D Osasin sen asian kyllä ite, mutta ei sitä ny kaveria voi yksin jättää ! Joskus 4 aikaan olin sitten kotona ja sit mulla iski inspis siivota. Siivosin oman huoneen ja onhan se nyt aika kivan siiisti!
Olin tossa sunnuntaina Marian kanssa lenkillä. Meillä oli Ilona ja Zena mukana, en ookkaan oikeestaan muistanut niitä kuvia päivitellä, joita sieltä otin, niin ajattelin ne nyt tähän sitten pistää. Aika pimeää oli jo, joten ei ihan hirveen laadukkaita nää kuvat oo, mutta koittakaapa kestää!
Oon tosiaan kuullu tällästä juttuu, että eräs lukijani (sinä, tiedät varmaan että tarkoitan sinua) on sitä mieltä, että blogini on tylsä, siinä on liikaa tekstiä ja liian vähä kuvia. No, ok jos ei kiinnosta, niin ei sillä mulle ole väliä. Mä kirjotan sillä tyylillä kuin tahdon ja juuri niin paljon tai vähän kuin haluan. Toinen asia oli, että tekstini on tylsää eikä ollenkaan nuorille sopivaa. No jos asia on näin, ei tätä blogia sitten tarvitse avata ! En ehkä kirjoita niinkuin muut nuoret, eli omista asioistani kovin paljon, siitä kuinka usein käyn kaupoilla mitä vaatteita ostan, enkä täytä blogiani oma-kuva-poseeraus-otoksilla. En päivitä jokaista leffareissuani, enkä kirjoita kuinka huonosti kokeeni menivät. Kirjoitan tasan tarkkaan siitä aiheesta mistä itse haluan ja oikeastaan kirjoitan blogia vain täysin ja ainoastaan itselleni, onhan lukijat kiva bonus, mutta ei mun kirjoittaminen johdu siitä, että tekisin sitä lukijoiden takia. Blogiani lukevat monet tutut anonyyminä ja pari muuta kaveria käy anonyyminä tätä selailemassa ja sen lisäksi blogin rekisteröityneet lukijat, joten kun tämä kyseinen henkilö lukee tämän, mikäli sikäli jaksaa, kun on niin tylsää luettavaa niin voi sitten vaikka poistaa itsensä lukijoista, jos ei tosiaan kiinnosta.
Kameran ulkoilutus on syystäkin ollut nyt hieman pienemmällä, noiden kovien pakkasten takia, joten mitään aivan uutta hyvää ja laadukasta materiaalia ei ole, mutta laivalta ostin maailman suloisimman pehmolelun, josta räpsäisin muutaman talvisemman kuvan, hän sai ensin nimekseen Sami, mutta syystä ja toisesta tahdoin muuttaa myöhemmin sen nimeä. Jälkeenpäin se sai nimekseen Pauli, yhden kaverini toimesta, kiitoksia vaan, ja mun mielestä on kyllä ihan mahtava nimi, pakko myöntää ;) Tosin mulla on ollut kamera hirveen usein mukana koiran kanssa viikonloppuisin aamulenkeillä, mutta en mä niitä kuvia ole sitten jaksanut käsitellä.
^^Tuossa yllä saanen esitellä superpehmo Pauli ! Kun näin sen siellä laivalla oli mun pakko ostaa se. 6-v pikkusiskoni kysyi kun tulin kotiin, että oliko tää mulle? Sorry, ei tällä kertaa. Tää on mun oma ! Ilona on joka aamu hypänny mun sänkyyn ja yrittäny tappaa Paulin, aina täytyy väliin mennä, kun ei toi tohelo tajuu, että se on mun ja sillä on erikseen omat lelunsa.
Huomenna aamusta Mania ratsastelemaan. Enkä muuten sitten tiä pitäiskö tän blogin nimeä jälleen kerran vaihtaa, kun en oo Mantalla päässyt pitkään aikaan käymään ja kuitenkin on niin paljon muutakin kirjoiteltavaa. Mitäs mieltä ootte ??
-Heidi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti