Päälle vanha haalari, oon taivaanrannan maalari - TOIVEPOSTAUS

"Hei! Sulla on tosi kiva blogi (: Voisitko tehdä sellaisen hevosaiheisen postauksen, jossa kerrot 

jokaisesta vuokraamastasi hevosesta kuvien kera?"

Ratsastuskoulussa lopetettuani siirryin hoitamaan vuonohevostamma Helsua, Helgfrid. Nyt ollaan vuodessa 2010 ja olin silloin kuudennella. Helsu oli maailman kiltein hevonen ja paras opetusmestari mitä vaan ois voinu olla. Sen kanssa käytiin kirjaimellisesti ojissa ja allikoissa. Hensku kävi mun kanssa usein ratsastamassa Helsua ja tehtiin pitkiä lenkkejä metsäteitä pitkin.

Helsua ehdin hoitaa reilun vuoden verran, kunnes kaunis pieni tamma laukkasi ikivihreille niityille. Olen todella kiitollinen Maaritille, Helsun omistajalle, että sain viettää ihanan vuoden Helsun kanssa. Oppisin tuona vuotena valtavasti, paljon enemmän kuin olisin voinut ikinä ratsastuskoulussa oppia. Se, että sain olla mukana hevosten arjessa ja tehdä niin paljon, nähdä millaista hevosen omistaminen on - voi olla. Yhden viikonlopun sainkin viettää hevosten kanssa kahdestaan, kun omistajat olivat reissussa. Se vastuu joka mulla silloin oli, oli todella suuri, mutta kokemusrikas. 

Helsun varsa, Tähti eli Helgstjerna oli Helsun jälkeen mun hoidokkini vähän aikaa. Tähti oli eka hevonen, jonka koulutuksessa sain olla mukana ja seurata vierestä. Tähdenkin kanssa tuli opittua paljon ja viimeksi näin Tähden kesällä 2012. Ikävä on :'( 

Hensku ja Tähti, joo satula on vinossa .. :D

Tiedä sitten mistä syystä, mutta mun käymiseni Tähdellä harveni ja aloin siinä kohtaan jo olemaan vähän tauon puolella, mutta kuinka ollakkaan aloin ratsastamaan vieläkin niin suloista Keimo-ponia kerran tai pari viikossa.

Mulle tuli siinä kohtaa melkoisena yllätyksenä se, millainen niinkin pieni poni voi olla. Keimolla oli tosi usein oma mielipiteensä asioista, mutta paljon tuli silloinkin opittua. Keimo on poni joka ei pakottamalla  tee. Keimon kanssa tuli hiihtoratsastettua, baanattua pelloilla täysiä ja fiilisteltyä. Edelleenkin me fiilistellään, ei vaan enää niin usein. Keimo kasvoi henkisesti keväällä 2012 paljon, kun Riikka alkoi sitä ratsastamaan. Nykyään Keimo toimii pikkutyttöjen rakkauden kohteena, unohtamatta pilkettä silmäkulmassa. 

Lopputalvesta 2012 mun maailmaan söi tiensä poni, joka ei sieltä koskaan tule lähtemään pois - elämäni poni. Mä uhrasin aikaani siihen kolmen kuukauden verran niin paljon, että mitään osaamattomasta ponista tuli talutusratsastusponi, joka hyppäsi 70 cm ratana ja 90 cm yksittäisenä. Pikkuhiljaa huomasin sen antaneen kaiken sen ajan takaisin, kaikkensa, itsensä ja rakkautensa. Eki, Karl Erik oli ja on mulle edelleenkin poni, johon annoin kaikkeni ja siitä ei mihinkään pääse, että sitä on edelleen niin suuri 

ikävä.

 

Voi olispa aikaa jo kulunut tarpeeksi, kuukaudet menneet ja sydän ois ehjä,
tai ettei ois, hän lähtenyt sittenkään pois ! <3 

Eki siirtyi Annikan käyttöön keväällä ja elämäni kesä alkoi. Mä aloin ratsuttamaan lämmiveriruuna Mysti Money, Mania. Ehkä jopa vaarallisesta hevosesta kuoriutui hevonen, ystävä, kun se oppi luottamaan. Kuukauden sisään Mani oli siinä kunnossa, että sen kanssa pystyi ratsastamaan maastossa yksin. Meillä oli Annikan kanssa maailman paras kesä yhdessä samalla tallilla, rakkaiden hevosten kanssa. Olivia oli silloin tällöin mukana vauhdittamassa menoa Hipin kanssa, toisen lämppärin joka myös asui samalla tallilla. Mani lähti myös syksyllä 2012 uuteen kotiinsa, jossa sitä vuokrasin hetken aikaa. 

Vuodesta 2012 haluan kiittää erityisesti Manin ja Ekin silloista omistajaa, Saijaa. Oppisin paljon, erityisesti ravipuolelta. Otin enemmän vastuuta kuin koskaan ennen. Saija antoi meidän vapaasti tehdä ja touhuta. Ratsastaa sydämmemme kyllyydestä. Kiitos Saija! 

Syksyllä 2012 mulla oli lähinnä toivoton olo, kun Mani ja Eki oli lähtenyt uusiin koteihin. Aloin käymään säännöllisen epäsäännöllisesti ratsastamassa suokkitamma Maria, Mariella Hagby. Maastoiltiin Annikan kanssa kakspäällä ympäri metsiä ja laukkailtiin pitkin peltoja.

Aloin kaipaamaan taas kunnollista ratsastusta, hyppäämistä ja kouluvääntöjä, niitä ei Marin kanssa tehty lähes 30-ikävuoden takia. Mutkien kautta löytyi suomenhevostamma Manta, Mantan Lento. Mantaa alettiin vuokraamaan Annikan kanssa yhdessä, mutta vain kuukauden ajan, jonka jälkeen vuokraaminen kariutui syystä ja toisesta. 

Siihen samoihin aikoihin Manin omistaja otti muhun yhteyttä ja aloin vuokraamaan Mania muutaman kuukauden verran, kunnes tein raskaan päätöksen ja sanoin Manille hyvästi, ikuisesti. 

Talvella alettiin sitten Annikan kanssa vuokraamaan Konstaa ja siitäkin ajasta sain paljon irti, todella 

paljon. Todettuani, etten voi enää ponilla ratsastamaan, jouduin sen vuokrauksen lopettamaan.

Mulle tarjoutui mahtava tilaisuus alkaa ratsastamaan kahta todella hienoa kisahevosta. Suokkeja molemmat. Niistä ehkä omemmaksi tuli Teppo, Teppo Terävä. Lopputalvesta tähän päivään asti ollaan treenailtu ja kesällä piti jo ensimmäiset yhteiset kisat mennä, mutta aikaiseksi ei vain saatu. Nykyään ollaan edistytty Tepon kanssa paljon, todella paljon. Siitä iso kiitos Titan ja Lotan. Paljon on tullut taas näinäkin päivinä opittua. Nyt on jäänyt Teppoilut vähän vähemmälle, mutta parin viikon sisään olisi tarkoitus sekin vaje korjata. 

Mantan luona aloin käymään taas keväällä ja nyt toivon mukaan Mantan vuokraus kestää pitkään. 

     -Heidi