torstai 16. tammikuuta 2014

Mä tiiän siit sen verran et elän tasan kerran.

Nyt ollaan kannuksessa. Kaukana kotoota eikä ees äitiä ikävä. Tai lievästi, pyykkiä alkaa jo kasaantua. Paras juttu mitä nuori voi tehdä, on se että lähtee jonkun tutun kaverin kanssa kauas kotoota, vieraaseen ympäristöön ja vieraiden ihmisten luo. Ensivaikultema asuntolan asukeista oli ehkä melkoinen kulttuurishokki. Täällä ei selkeesti ollu tapana tervehtiä. Kolmosvuoden opiskelijat olikin sitten jo tosi paljon sosiaalisempia, kun niitten kanssa vietettiin tän päivän tunnit. Puhuttiin koirien pakko-oireista, mielenkiintoinen tunti. Ois ollu kiva kaivaa jotain alkumateriaalia netistä, ni ois ollu ehkä hieman paremmin perillä. Tunnit kesti sen 1,5 tuntia ja jotain taukoja oli välissä.

Tokalla tunnilla olikin sitten jotain jatko-opiskeluista ja se ope oli ihan huippu! Tosi rento tyyppi, joka selkeesti tykkäs olla näitten nuorien kanssa tekemisissä. Kolmannella tunnilla puhuttiin koirien jalostamisesta, sisäsiittosuudesta yms. Sekin oli aika mielenkiintosta, pikkuhiljaa alko kyl sitten jo vähän puuduttamaan..

Väsäsin uuden bannerin, mitäs diggaatte? Omasta mielestä ihan kiva, ainakin näin hetkellisesti. Muutamat kuvat alla on viikon takaiselta lenkiltä luontopolulla.





       -Heidi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti