Pahat tavat, meidän tavat

   Leena oli Paimenlauma-blogissaan kirjoittanut postauksen lauman huonoista tavoista. "Ei niin kultamussukoita, ettei välillä leviteltäis multapussukoita" Aihe nappasi heti, ja näin illan viimeisinä tunteina, keskellä kouluviikkoa onkin oivallista syventyä meidän pienen lauman paheisiin ja tällä kertaan lasken mukaan myös itseni. Aloitetaan kuitenkin nuorimmasta:

   Unna

  Unna on lauman ehdottomasti se tuhoisin jäsen. Kaikki menee ja jos ei mene niin laitetaan menemään. Helposti voi syödä yksinollessaan seinää, 4 koristetyynyä, kenkiä, ikkunalautaa, kuulokkeet, kaukosäätimen, maton, kiinanruusun, kiipeillä pöydillä ja vaikka mitä kaikkea hauskaa. Unna onkin viettänyt yksinolohetkensä joko häkissä, joka kuitenkin on tilava tai sitten pesuhuoneessa. Näin ollaan vältytty toistaiseksi suurimmilta tuhoilta, tuon kaiken jo tuhotun jälkeen. Unna on erittäin fiksu ja onkin jo keksinyt sen, ettei kaikkia tosiaankaan tarvitse totella. Äidillä ja iskällä on nyt vain kestänyt viiveellä ymmärtää se, että pelkkä pyytäminen ei tämän koiran kanssa usein riitä. Remmissä se lenkillä rähisee kuulemma kaikille koirille, jos äiti tai iskä vie sen ulos. Hyvin mahdollista, muttei se mulla niin tee ;) kuulemma on alkanut kuitenkin sujua jo paremmin. Unna myös haukkuu nykyään todella herkästi ja onkin varmaan oppinut sen Ilonalta... Pikkuhiljaa ollaan saatu treenattua sitä, ettei kaikesta tarvitse niin kauheesti kiihtyä. Meillä kun kierrokset välillä nousee niin hurjasti, että ihan moottori kuumenee. Edelleen ehkä ärsyttävimpiä asioita on kuitenkin Unnan kanssa se, että ihmisiä kohtaan ollaan edelleen niin pidättyväisiä. Eritoten alle kouluikäisiä lapsia. Toisaalta pelkään lasten puolesta, toisaalta ymmärrän hyvin myös Unnaa, ei se ole pentuna ollut niin paljon tekemisissä pienten lasten kanssa, aivan varmasti pelottaa. Treenatessa Unnalla saattaa myös vinksahtaa päässä, että "äiskä nyt vähän jännittää, otappa mut syliin en enää jaksa harjoitella tyhmää perusasentoa/seisomista" Siitä onkin sitten vaikee saada U nostettua takaisin sellaseen moodiin, että se tekee mielellään ja hyvällä vireellä. Tänään taidettiin kuitenkin ekaa kertaa onnistua siinäkin. Ehkä tässä oli jo Unnan huonoja tapoja kerrakseen.

S-kaupan uutuus, viipaloitu jugurtti

  Ilona

 Ilonan ärsyttävin ja huonoin tapa on ehdottomasti räksyttäminen. Ei sitä enää hihnassa niinkään harrasteta, mutta eteisen ikkunasta kyllä kyylätään ja haukutaan kaikki koirat, kissat, kanit, ihmiset, linnut, puut, talot, autot, pyörät ja aivan kaiken mitä vaan ikinä voi haukkua. Toki varmasti pimeys ajaa osansa ja herkemmin reagoikin johonkin heijastuviin varjoihin. Ilona on kertakaikkisen helppo esim. tallilla, kun se vaan on ja möllöttää, eikä sitä tarvitse vahtia ja huudella niinkuin Unnaa. Kuitenkin lenkeillä esim. vapaana ollessaan Ilona ei pysty toisen koiran nähdessään tekemään enää mitään. Se jähmettyy, kuuroutuu ja säntää kymmeneen eri suuntaan samaan aikaan, ollen lopulta räksyttämässä toista koiraa sen jaloissa. Onneksi toinen koira sentään omistaa korvat... Ilona on myös nykyään kovin laiska lenkkeilemään. Muutaman kilometrin kävelyn jälkeen, koira vetää liinat kiinni ja päättää että nyt on hyvä, mennään kotiin tai jäädään tähän. Sen takia pidemmät lenkit suoritankin aika usein ilman Ilonaa. Ilonasta on myös leikkaamisen jälkeen tullut varsin perso ruualle, joten muutamat suklaalevyn katoamistemput ja pöydällä kiipeilyt on nähty.

  Heidi

  Halusin haastaa itseni ja jakaa myös omat huonot tapani, tai ainakin osan niistä. Ehdottomasti huonoimpiin kuuluu äkkipikaisuus ja nopeat johtopäätökset. Jos saan korviini tiedon jostain asiasta, oli se sitten hyvä tai paha, olen aika äkkiä tehnyt asiasta omat johtopäätöseni ja vaikka saisin todellisen tiedon myöhemmin kuulla, jää usein silti äkkipikaistuksissa tehty päätös kutkuttamaan kallon sopukoissa. Ja kuten varmaan kaikilla, mun paheeni on myös napostelu. Nyt se on kyllä jäänyt vähemmälle, mutta joskus sitä tuli harrastettua ihan urakalla. Aina oli autossa odottamassa joku pussi karkkia, tai suklaapatukka. Onhan ne hyviä, mutta herkkujen pois jättäminen on pitänyt mut ainakin paljon pirteämpänä. Oon myös tavattoman laiska, jos mua ei joku asia kiinnosta. Samoista asioista saa sanoa vähintään sen 10 kertaa, jos olen päättänyt ettei kiinnosta ja jotain on kuitenkin tapahduttava. Tietyissä asioissa olen myös kovin kärsimätön.

   Tämä saanee tällä kertaa riittää teille meiän poppoon paheista!

  -Heidi