Itsenäisissä treeneissä menee usein paljon kivemmin, toki teen aina tehtäviä jotka on meidän tason mukaan. Muutama haastava kohta, mutta muuten sellanen rata että koko radan läpi rämpiminen ei ole ihan yhtä tuskaa, vaan pysyy mielenkiinto sekä koiralla, että ohjaajalla. Ollaan itsenäisissä tehty lähinnä erillistä kontaktitreeniä ja hyppäriä. Mun mielestä treenaamisen kuuluu olla hauskaa, ja siitä täytyy tulla hyvä fiilis. Ei joka treenikerta tarvi olla ihan tuskalla vääntämistä. Me kuitenkin tehdään tota Unnan kanssa vaan ja ainoastaan siksi, että se on molempien mielestä hauskaa. En näe itseäni niin kovin tavoitteellisena harrastajana. Ehkä joskus olisi mukava kilpailla, mutta me voidaan myös kilpailla hyppärillä, kun ei noi kontaktit ihan oo meidän juttu ja sit kun ne joskus on, voidaan siirtyä agiradoille. Me voidaan treenata ja kilpaillakin rauhassa ilman kontakteja vaikka vähän aikaa ja palata niihin myöhemmin, kun siltä tuntuu.
Zena tuli meille pitämään hoitokoiran paikkaa viikonlopuksi, iltalenkillä oli riemu rajaton, kun Unnalla oli pitkästä aikaa omakokoinen leikkikaveri, jonka kanssa leikit on samanlaisia. Tänään suunnataan auton nokka kohti Korppoota ja mökkiviikonloppua. Luvassa on siis vähän erilaisia lenkkimaastoja ja ehkäpä sitä uskaltaisi jo talviturkkinsa heittää.
-Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti