Syyshärdelli

   Paljon on taas touhuttu eikä touhut ole millään ehtineet ajallaan blogiin asti. On heppailtu, aksattu, rally-tokoiltu, uitu ja nautittu syksystä. Toistaiseksi ilmat ovat olleet tosi kivat, vaikka pimeys alkaa jo tullakin aikaisemmin. Se jos joku on harmittavaa, kohta saa sanoa hyvästit hetkeksi taas valoisille maastolenkeille koulun jälkeen. Kuvapläjäys tulee olemaan valtaisa, mutta aloitetaan nyt sänkipellolla napatuista kuvista, kun oltiin Annikan kanssa juoksuttamassa koiria.

Eilen vietettiin myös perheen kesken meidän veteraanivanhus Ilonan synttäreitä, kun mittariin pyörähti 10-vuotta. Oltiin mökillä grillattiin makkaraa, nautittiin herkuista ja koirat sai painaa useamman tunnin vapaana ilman huolen häivää. Ihana pikku Fridakin oli mukana ja pienestä koostaan huolimatta pysyi harvinaisen hyvin Unnan ja Kerstin leikeissä mukana.

    Viimeisimpänä on tämän päivän ratsastuskuvia, kun Annika pääsi mukaan tallille niin sain pitkästä aikaa taas ratsastuskuvia. Viimeiset kaksi kertaa on nyt olleet niitä, kun palaset ovat alkaneet loksahdella paikoilleen. Aapo on ollut aivan superkiva ratsastaa ja vihdoin alkanut kulkea oikeinpäin. Edelliskerralla sillä oli huimasti energiaa, joten se hakeutui muotoon aivan itsestään, kun olin jonkin aikaa taivutellut ympyröillä. Tänään oli liikkeellä kuitenkin hiukan eri tahmatassu. Alkuun työskentelin käynnissä, mutta haettiin sitten ravin kautta vähän enemmän liikettä jalkoihin. Sen jälkeen alkoikin sujumaan kivasti ja löytyi selkä ja takajalatkin! Ravissa saatiin jo tosi kivoja pätkiä. Lopuksi otettiin vielä muutamat laukannostot molempiin suuntiin ja sen jälkeen lähdettiin kävelemään pitkät loppukäynnit maastoon. Aivan ihana lenkki, lukuunottamatta niitä aivan kamalia hirvikärpäsiä...

           -Heidi