Onnistumisen fiiliksiä ja lämpöä Korppoosta

   Alemmuuskompleksista päästiin jo heti seuraavissa ohjatuissa. Mä sanoin meidän koutsille suoraan että me jätetään kontaktit pois eikä tehdä niitä tälläkertaa ollenkaan. Tänään päästään osaavan vesikoiraomistajan valvovan silmän alle vastaanottamaan neuvoja meidän kontaktiongelmiin. Joskos niistäkin joskus päästäisiin. Viime ohjatuissa tehtiin aika kivaa rataa, jossa hiottiin koiraa mahdollisimman nopeaksi tietyillä kuvioilla ja treenattiin etuleikkauksia.

Itsenäisesti ei olla kovin paljon päästy treenailemaan, sillä ollaan remontoimassa taloa, johon toivon mukaan päästään muuttamaan ennen syksyä. Mikäli remontti edistyy hyvällä vauhdilla, voidaan me päästä muuttamaan jo kesälläkin, mitä pikemmin sen parempi ! Mä oon ainakin muutosta tosi innoissaan. Muutetaan siis poikaystävän kanssa yhteen, sellaiseen hieman vanhempaan taloon, jonka rakentamisesta on jo sen verran aikaa, että remonttia saa tehdä ihan reippaasti. Näin ollen lähes kaikki aika onkin pyörinyt remontissa.

   Vajaa kuukausi takaperin käytiin kuitenkin taas uimareissulla Sippurassa ja ne kuvat eivät ole vieläkään päätyneet blogiin asti, joten tässä pienellä viiveellä muutama kuva.

  Kuvat on harmittavan pimeitä, kun oli jo hämärää eikä ikkunasta tullut yhtään valoa. Tämä uintikerta oli Sippurassa varmaankin viimeisiä meidän osalta, sillä Turkuun tulee vihdoin oma koirien uimahalli. Me varattiin Olivian kanssa jo ajat sinne ja päästään vielä huhtikuun lopulla uiskentelemaan sinne ekoja kertoja.

  Kuten blogissa mainitsin, Zena majaili meillä reilun viikonlopun joka vietettiin saaristossa. Kuvia tuli ainakin miljoona ja ajattelin täyttää tämän postauksen loppuosan nyt niillä. Unna oli aivan täpinöissään, kun koko ajan oli kaveri kenen kanssa painia. Molemmat kävi meressäkin jo pulahtamassa.

Sunnuntaina vietettiin Unnan 2.v synttäreitä, sen kunniaksi koitan kasailla hieman erilaista postausta näistä kuluneista parista vuodesta. 

           -Heidi

Alemmuuskompleksi

   Eilisten ohjattujen jälkeen mulla oli tosi onneton ja osaamaton fiilis. Ongelmana oli tällakin kertaa kontaktit... Saatiin kuitenkin yhdeltä seuran vesikoiraihmiseltä hyviä vinkkejä. Paljon asiaa vaan lyhyessä ajassa, eikä puoletkaan jäänyt päähän. Oman alkuviikon kipeyden takia koira oli täynnä virtaa ja itse vielä vähän puolikuntoinen - ei hyvä yhdistelmä. Rata oli paikoittain ihan kiva, ehkä liian vaikea meille, tai oikeestaan mulle. Kyllä se koira osaa, kun vaan vielä ohjaajakin osaisi. Oon myös aivan liian herkkä ottamaan asioita itseeni ja mun fiilis treenata laskee tosi helposti, jos ja kun mitään positiivista palautetta ei tule. Lopuksi sivuutan jo ne pienetkin positiiviset kommentit.

    Itsenäisissä treeneissä menee usein paljon kivemmin, toki teen aina tehtäviä jotka on meidän tason mukaan. Muutama haastava kohta, mutta muuten sellanen rata että koko radan läpi rämpiminen ei ole ihan yhtä tuskaa, vaan pysyy mielenkiinto sekä koiralla, että ohjaajalla. Ollaan itsenäisissä tehty lähinnä erillistä kontaktitreeniä ja hyppäriä. Mun mielestä treenaamisen kuuluu olla hauskaa, ja siitä täytyy tulla hyvä fiilis. Ei joka treenikerta tarvi olla ihan tuskalla vääntämistä. Me kuitenkin tehdään tota Unnan kanssa vaan ja ainoastaan siksi, että se on molempien mielestä hauskaa. En näe itseäni niin kovin tavoitteellisena harrastajana. Ehkä joskus olisi mukava kilpailla, mutta me voidaan myös kilpailla hyppärillä, kun ei noi kontaktit ihan oo meidän juttu ja sit kun ne joskus on, voidaan siirtyä agiradoille. Me voidaan treenata ja kilpaillakin rauhassa ilman kontakteja vaikka vähän aikaa ja palata niihin myöhemmin, kun siltä tuntuu.



    Zena tuli meille pitämään hoitokoiran paikkaa viikonlopuksi, iltalenkillä oli riemu rajaton, kun Unnalla oli pitkästä aikaa omakokoinen leikkikaveri, jonka kanssa leikit on samanlaisia. Tänään suunnataan auton nokka kohti Korppoota ja mökkiviikonloppua. Luvassa on siis vähän erilaisia lenkkimaastoja ja ehkäpä sitä uskaltaisi jo talviturkkinsa heittää.

          -Heidi

1lk hyppyrata

Tiistaina treenattiin itsenäisesti netistä bongaamaani 1lk hyppyrataa. Meillä on kontaktit vielä kovin vaiheessa, niin tarkoitus olisi aloittaa kisaamaan hyppyradoilta ja siirtyä agilityradoille vasta, kun kontaktit sujuu. Keinu on meillä ehkä suurimpana ongelmana, Unna pelkää sitä ihan tajuttomasti... No, ehkä se ajan kanssa menee.

Tän kerran rata oli mun mielestä aika kiva. Alku oli suht rauhallinen, sain kivan etumatkan keppien ja pussin aikana, jolloin ehdin ohjata 9. hypyn kunnolla. Sen jälkeen saikin juosta ihan reippaasti. Mun kompastuskivi on lyhyet jalat ja töppöjuoksu, joten muuri tehtiin takaaleikkauksella ja siitä valssattiin 13. ja 14. hypyn kautta 15. ja eteen käskyllä viimiselle esteelle täysiä.

     -Heidi

Talven iloja

   Viime viikonloppuna hiihtoratsastettiin Macin kanssa, kun luntakin vielä oli. Aikasemmin talvella kerran koitettiin, mutta lunta ei sillon vielä ollut tarpeeksi, eikä suksi ihan luistanut. Nyt kuitenkin luisti ja päästiin menemään ihan kunnon vauhtiakin! Poni innostui kunnolla, eikä malttanut enää loppuun kunnolla edes kävellä. Jenna kuitenkin sai kivasti loppuverkattua. Kuvista tuli tosi kivoja ja niistä paistaa läpi riemu kivasta talvipäivästä, ainakin mun mielestä !

   Ostin Macille uudet suitset, ei oo oikeen mitkään nyt tuntunut sopivan, molemmat edelliset on ollu meksikolaiset ja nyt on ihan normit alaturpiksella. Kuolainongelmaa ollaan meilläkin pohdittu ja mietitty mitkä ois parhaimmat. Poni tuntuu louskuttelevan lähes kaikkia kuolaimia ainakin alkuunsa, kolmipala renkailla taitaa olla liian elävä suuhun, suorakumikuolain toimii ihan ok, tällä hetkellä tallilta löytyy vain ravikuolaimet, joten ostoslistalla ois suorakumikuolain renkailla, mikäli se olisi kaikkein paras, tänään koitettiin taas uutta kuolainta, aavistuksen paksumpi nivelkuolain toimi myös ihan kivasti, alkuun tallissa louskutteli niitä, mutta ratsastaessa ei mun mielestä kauheesti suuta aukonut. Tänään oli myös ekaa kertaa käytössä gramaanit eikä voi kuin positiivista palautetta antaa. Mä tykkään gramaaneista siksi enemmän kuin piuhoista, että ne saa löystettyä ja kiristettyä täysin vaivatta, selästä. Poni liikkui niitten kanssa oikeen kivasti, ravi oli ihan hyvää molempiin suuntiin, vasemmassa painoi hiukan turhaa ulos. Laukka nousi jo hienosti vasempaan suuntaan, mutta oikeaan sai sitten tehdä töitäkin sen eteen, pari kertaa sen saikin jo nousemaan, ylläpitäminenkin oli vähän niin ja näin... Nyt vaan paljon sen puolen vahvistusta ja jumppailua niin että saadaan toinenkin puoli yhtä vahvaksi. Selkeesti ponille mieluisampi laukka on vasen ja sen se maastossakin aina nostaa. Kun tosta lumet sulaa pääsee pikkuhiljaa hyppäämäänkin, joskos se takapää siitä sitten vahvistuisi. Auringon paiste loppui ikävästi juuri kun päästiin pellolle, kun uusien housujen osto vähän venähti. Käsittelyn jälkeen kuvat kuitenkin näytti oikeen kivalta!

           -Heidi

Koirauimala Sippura

Unnan hiihtoloma aloitettiin polskimalla Espoossa olevassa Koirauimala Sippurassa. Ajattelin, että uinti voisi olla tehokasta liikuntaa nyt agilityn ohella, eikä se rasita niin paljon kuin agility, mutta työstää kuitenkin paljon lihaksia. Varasin netistä näppärästi ajan maanantaille, ja löydettiin navigaattorin kanssa hyvin perille. Koirauimalassa meitä vastassa oli iloinen henkilökunta, ja meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Saatiin hyvä perehdytys uimalassa käyntiin, kun oltiin ensikertalaisia. Päästiin Unnan kanssa allaspuolelle, jossa oli hulppeat 30°C ja trooppinen allasilmasto ;) Suihkuttelin koiran hyvin läpi ennen kuin mentiin altaaseen. Pienistä siirtymistiloista huolimatta tilat oltiin rakennettu todella järkeviksi ja toimiviksi. Sillä aikaa kun suihkusta siirryttiin portin kautta altaan puolelle, meni altaassa ollut koira kauemmasta portista pois, käytännöllistä etten sanoisi.

Me päästiin aloittamaan meidän uimavuoro täysin ajallaan, tasan kahdelta. Alkuun Unnaa jänskätti mennä altaaseen, eikä sinne pallon perässä edes mennyt. Ekan kerran mä sitten vaan nostin sen sinne, jonka jälkeen sitä sai vielä kerran suostutella, kunnes se jo tuli altaaseen supermielellään. Uimalassa on sääntö, ettei koira saa nousta reunoilta ylös, joten aina kun Unna yritti reunoilta ylös, me käännettiin se vaan pois, eikä tarvinnut montaa kertaa kääntää. Nopeesti Unna oppis, että pallo palautetaan takaisin rampille. Altaan toisessa päässä on kumiramppi, joka syvenee pikkuhiljaa ja siitä on helppo heittää palloa, kun rampin alkupäähän voi itsekin mennä seisomaan. Puolen tunnin uimisen jälkeen Unna oli aivan puhki, suihkun kautta pois ja kopissa oli vielä kuivaaja, jolla sai kuivattua nopeesti. En mä muuten tota koiraa olis kuivannutkaan, kun on kuitenkin perro, mutta nyt kun on ilmat sen verran viileet ja koira menee heti autoon, vaikkakin takki päällä, en halua turhia lihasjumeja. 

Me kiitetään superpaljon Sippuran palvelusta! Oli miellyttävää käydä, ja varataan seuraava aika kuukauden päähän, ja ihan varmasti käydään vähintään kerran kuussa niin kauan kunnes alkaa olla järvivedet tarpeeksi lämpimät. Suosittelen suuresti Sippuraa myös muille, uiminen kun on todella tehokasta liikuntaa, vaikka nivelet olisikin jo huonommassa kunnossa, suurin rasitus kohdistuu lihaksiin. 

Tyytyväinen uimari

  Tästä linkistä pääsette Sippuran sivuille! Hauskoja uintihetkiä !

        -Heidi

Vuodelle 2016

Ehkä olisi jo aikakin päivittää blogi vuoteen 2016 ja hieman koota kuulumisia, sillä niitä on kertynyt. Tuntuu, että moni blogi pursuaa motivaationpuutetta ja sitä ettei vaan kiinnosta koko blogi, ja se tuntuu pakkopullalta. Ilokseni voin ilmoittaa että jaksan edelleen kirjoittaa innoissaan joka päivä niin meidänkin kohdalla... Ajattelin kuitenkin koota erikseen meidän tavoitteita ja kuulumisia.

   Mac
  

 Macin kanssa ollaan maastoiltu, hiihtoratsastettiin jopa kerran! Poni otti todella lunkisti kaiken, eikä pörissyt ylimääräisiä. Samaisella reissulla tuli myös eka laukkapätkä, ja voinkin melkeen sanoa että maastossa laukka nousee jo hienosti. Pellolla treenatessa se on vielä vähän vaikeempi, mutta saa sen sielläkin nousemaan. Ravissa rentoutta on ollut vaikea löytää, viimeksi jo vähän helpattiin niskasta eikä viipotettu ihan pää pystyssä. Pohjat on vaan ollut kovin huonot ja kovat, ja Mac on kovin arka jaloistaan ja reagoi pohjaan helposti. Kun vaan maa sulaisi niin pääsisi paremmin treenailemaan.

  Macin tavoitteet vuodelle 2016:
- Rentous ratsastaessa
- Laukannostot varmaksi
- Raviin lisää säätelyvaraa
- Sopivan satulan löytäminen


 Unna

   Vuonna 2014 Unnan hommana oli vaan kasvaa, ja kuten voi ylläolevasta kuvasta huomata, on se tosiaan kasvanut! Viime vuonna (2015) oli sitten jo aika kokeilla vähän harrastuksia ja löydettiinkin niistä meille muutamat rakkaimmat, peha ja agility. Peha aloitettiin Koirakoulu Lunatanin viikonloppu kurssilla ja hurahdettiin siihen heti! Syksymmällä tehtiin hakuja enemmänkin, nyt ne on hieman jääneet kun agility on ottanut enemmän sijaa, nyt kuitenkin on sekin tilanne korjautumassa kun ajellaan lauantaina Poriin ohjattuihin treeneihin ja ensi kuussa Raumalle. Agilityssä on toiveena kehittyä, ongelman tuottaa Unnan koko, se hilluu rajatapauksena medin ja maxin välillä, eli mittauksiin joudutaan todennäköisesti kolme kertaa, voi kun se olisikin medi... Ollaan kuitenkin treenattu nyt myös muutamaan otteeseen maxi-rimoilla, ne sujuu ihan hyvin, eikä maxius tuota muuta ongelmaa kuin se, etten haluaisi rikkoa pientä maxi koiraa niin suurilla hypyillä. Tavoitteet Unnallekin on kuitenkin selkeät.

  Unnan tavoitteet vuodelle 2016:
 - Seuruu kuntoon
 - Agilityssä ainakin muutamat epäviralliset, jos ei jopa viralliset
 - Kepit kuntoon
 - Keinu
 - Pehassa rullailmaisua, ei vielä varmaksi mutta ainakin reilusti eteenpäin
 - Kontaktit
 - Sosiaalisuutta ihmisten kanssa

Joukon vanhus Ilona on jo viime vuodet viettänyt tyytyväisesti eläkkeellä ja niin saa viettää tästäkin eteenpäin. Hänen tehtävänä on ainoastaan pysyä terveenä ja menossa mukana vielä monet vuodet. Muutamaan kertaan Ilonankin kanssa on hiukan tokoiltu ja voi kun se jaksaa edelleen välillä niin kovin innostua!

      -Heidi

Mac Gill

Unelmien täyttymys, uljas musta ja melkein kuin oma

      Vajaa viikko ollaan pyöritty uuden tulokkaan kanssa. Tulokas, hän on 4-vuotias lämppäri ruuna Mac, Mac Gill. Ollaan käyty kävelemässä Askalassa muutamaan kertaan ensin narun päässä ja nyt jo muutamaan kertaan ratsailta. Mac majailee siis samalla tallilla kuin Mani ja Eki aikoinaan. Nostalginen fiilis! Mac on todella kiva pikku hevonen, entinen raviheppa, ei vaan pää riittänyt juoksemiseen. Nyt kokeillaan miltä ratsun hommat alkaa vaikuttaa. Toistaiseksi poni on päässyt yllättämään, ihanan rauhallinen maastokaveri, oppii todella nopeasti eikä pelkää mitään. Täytyy kuitenkin muistaa vielä että toinen on aika vauvaheppa, kun ikää on vasta neljä vuotta. 

    -Heidi