Neljän seinän sisällä

  Mietin kauan et mitä tähän kirjottais. Istuin puol tuntii työpöydän ääres, ja mietin et mikä on aihe. Aihe, siis joo se asia, mistä kirjotetaan. Emmä semmosta keksi. Yhtäkkii vaan, kun tota tekstii kirjottelin, niin tuli ideaks et ei kaiken oikeesti tarvii aina kertoo jostain, niiku koulun aineis. Voi vaan kirjottaa. Ihmiset on liian väkivaltasii, joo se vois olla yks aihe, miks monet kirjottaa jostain asiasta. Emmä oikeesti keksiny mitään muuta tähän oli vaan pakko räveltää jotain.

  No mä voisin kirjottaa tän ekan jutun vähän niiku ittestäni. En haluu siitä mitään luetteloa, koska niitä on tylsä lukea. Eli voin alottaa iha alusta. Asun omakotitalossa Paimiossa vanhempieni, kahden siskon ja koiran kanssa. Omistan suurimman osan vapaa-ajastani koiralleni, ja hevosille. Luen mielelläni hyviä kirjoja, ja teen kaikkea mahdollista millä ei ole mitään järkeä. Tykkään kaikkien asioiden suunnittelusta, ja saatan joskus kuvitella vähän liikakin suunnitellessani esim. kesän kohokohtia. Puhun paljon, mutta (yllätys) tykkään hiljaisuudesta, enkä ymmärrä miksei joskus voisi vain pysähtyä, ja antaa kaiken muun mennä, ottaa vähän aikaa rennosti. Kesäisin suunnitelmissa olisi töitten jälkeen ottaa päiväunet. Viiden vuoden päästä varmaan istun samaan aikaan koneel ja kirjotellen jotain. Ei emmä oikeesti tiedä mikä must ees tulee. Jos tuiski vaiks huonekasvien hoitolan hoitaja. Joo mikä ammatti. Ei siis niiku tos proffassaki lukee nii tää mun tulevaisuus on sitä, et mä kirjotan sen mielee, ja pyyhin pois. Ei kaikkee tarvii tietää sillon, kun sitä kysytään. Miettikää sillon kun ite ootte ollu koulus, ni jos te ootte vastannu vääri, ni ei mitää, no problem ja elämä jatkaa matkaa. Kannattaa tehä mahdollisimman paljon kaikkee mistä ei ikinä tuu hyötymään mitään. Sillon joskus vanhempana sitten ku meilt kysytään uudestaan, ni me ollaan varmoja siitä.

-Heidi-