No kyllä muuten ymmärtää! Se tietää etten pidä siitä käytöksestä, mutta se tekee sitä silti. Musta tuntuu, että en enää löydä tuosta koirasta hyviä puolia. Ja jos löydän nekin ovat hetkellisiä. Ehkä Ilona vai ei sitten ole se oikea koira tähän tilanteeseen. Kurja sanoa näin, mutta musta vaan tuntuu siltä, että se ei sovi siihen paikkaan minkä olen koiralle varannut. Onhan se kiva sillon, kun on sunnuntai herää yhdeksältä siihen, että ulkona sataa kaatamalla, eikä tarvitse heti lähteä sinne rämpimään, kun tietää, että voi nukkua vielä tunnin. Perron kanssa tilanne olisi täysin eri. Mutta ehkä silloin sitä myös lähtisi mielummin ulos sen koira kanssa, jos sitä ei joutuisi vetämään koko lenkkiä perässä, eikä se räksyttäisi jokaiselle ohi menevälle. Eikä Ilona aina räksytäkkään. Vain joksus, mutta liian usein silti. Varsinkin täällä kotona. Kolmen kilometrin säteellä kodista se haukkuu kaiken mahdollisen. Ei onneksi autoja, se tästä vielä puuttuisi. Tyhmintähän tässä on se, että mun ei anneta kouluttaa tota koiraa. Jos mä kiellän sitä, ja se ei tottele. Käsken sen yleensä mun eteen istumaan ns.jäähylle ja sitten kun se on nätisti se saa lähteä. Äitin mielestä tämä on ylenpalttista voimankäyttöä ja alistamista. Mutkun se on koira, koiria ei kasvateta kuin ihmisiä. Ja äiti vielä vertaa tätä siihe, että se on sama kuin mä en saisi puhua. No ei todellakaan ole. Koirat käyttää kehon kieltä. Ei ne "keskustele" haukkumalla. Eli Ilona voisi haukkumisen sijaan heiluttaa häntää, ninkuin se tekeekin. Reviirikäyttäytyminen ei oikein nappaa tähän käytökseen.
-Heidi-
Voi kuule, ei se vesikoira ole mikään oikotie onneen! :D
VastaaPoistaMeillä Zena on käynyt läpi melkoisen elämänkoulun jotta siitä on tullut kiva perhekoira ja treenikaveri. Se rakastaa sylittelyä ja tulis vaikka ihon alle jos sais luvan, mutta vaan sen takia että sen kanssa ollaan oltu todella mustavalkoisia koko sen ikä. Se testaa tietyissä asioissa edelleen: saako tielle juosta haukkumaan ohikulkijoita, saako vieraille rähistä, täytyykö remmissä kulkea nätisti. Ja mä tiedän että se tulee testaamaan näitä asioita elämänsä loppuun asti. Se ei anna periksi.
Zenalle täytyy koko ajan olla voimakas johtaja (en tarkoita alistamista enkä fyysistä kurittamista), muuten se ottaa helposti koko homman ihan omaan hallintaan. Kävelylenkeillä se vaanisi joka ikistä ohimenevää autoa jos sille annettaisiin vähäänkään mahdollisuutta (voimakas saalisvietti), se suoraan sanottuna tekis just mitä huvittais jos sille tarjottaisiin siihen vähäänkään siimaa.
Pentuna sille on täytynyt opettaa erikseen miten eri asioihin täytyy reagoida: miten tervehditään ohikulkijoita, miten käyttäydytään muitten koirien kanssa, miten suhtaudutaan vieraisiin, miten kuuluu reagoida pyöräilijöihin, mopoilijoihin, eri eläimiin ym. Ongelmia on aiheuttanut voimakas vahti- ja saalisvietti. Useimmilla perroilla onkin aika mahtava vahtivietti ja pidättyväisyyttä vieraita kohtaan ilmenee todella monella yksilöllä.
Myös se, että siitä on saanut toimivan treenikaverin on ollut pitkän tien takana. Zena ei tee mitään mistä se ei koe hyötyvän. Sillä ei ole suuren suurta miellyttämishalua, vaan se tekee niin kauan hyvällä draivilla kun se kokee että on tarvis. Se ei kestä pitkiä koemaisia treenejä, sen mielenkiinto lopahtaa siihen paikkaan kun sitä ei enää huvita. Ei se työskentele siksi että se olis äärettömän hauskaa tehdä töitä, vaan siksi että multa tippuu hyvästä suorituksesta päivän ruoka tai vastaavasti supereista superein lelu.
Espanjanvesikoira voi olla epävarma, pidättyväinen, työskentelykyvytön, paineistuva, äärettömän terävä, haukku- ja paukkuarka. Parhaimmassa tapauksessa se työskentelee hienosti, innolla, keskittyy ja pystyy sulkemaan ulkomaailman pois.
Mulla on itsellä takana ongelmakoira, vesikoira sekin. Sain sen 10-vuotiaana ja se menehtyi 2008 joulukuussa. Kolme pitkää vuotta koiran kanssa, joka lopulta räjähti käsiin ja kävi näpeille, ei tullut toimeen yhdenkään koiran kanssa, oli pidättyväisempi kuin Zena ym. Ne kolme vuotta opetti mulle niin paljon, etten tiedä pystyykö mikään muu koira siihen. Sen ansiosta mä olen osannut toimia oikein Zenan kanssa ja sen takia mä olen opetellut ihan mielettömän paljon koirien käyttäytymistä. Ilman sitä kokemusta Zenakin voisi olla täys fiasko, mutta tällä hetkellä se makaa tyytyväisenä lattialla ja odottaa iltatottiksia.
Mä en halua pelotella ja koira se vesikoirakin vaan on, mutta mä halusin vaan tällä kertoa, että sen kanssa ei pääse yhtään helpommalla, se ei ole yhtään hienompi elämänkumppani eikä yhtään innokkaampi treenaaja ilman ankaraa mustavalkoisuutta ja koiran ajatusten lukemista ja sen energian kanavoimista oikein.
Espanjanvesikoira on ihan mielettömän hieno rotu ja varmasti vielä joskus tulen sellasen treenikaveriksi hankkimaan, mutta se ei kyllä ole koirista helpoin, ei ollenkaan.
Moikka!
VastaaPoistaEnhän mä sitä niin ajattele, ajattelen sen niin, että kun hankin se perron, menen sen kanssa kunnon kursseille ja pyydän kunnon ohjeet niin, että yhteiselo muitten koirien ja ihmisten kanssa sujuu mahdollisimman hyvin. Eihän se ole mikään itsestään selvyys, että se on hyvä koira. Tosin kaikista koirista löytyy niiitä "mielenvikoja". Mutta tosiaan :) Ilonan kanssa nuo ensimmäiset ja parhaat koulutusvuodet meni hukkaan sinällään, kyllähän se vieläkin oppii, mutta jos sillon olis alottanut aktiivisen harrastamisen, saattaa olla, että se edelleenkin tekisi sitä mieluusti.
Ps. Kiitos näistä kauniista sanoista :D
-Heidi-
Tuo koirien inhimillistäminen tavalla, jolla äitisikin vaikuttaisi ajattelevan, on nykyään ihan valitettavan yleistä. Kun totuushan on, ettei koiraa saa yhteiskuntakelpoiseksi kuin toistolla, toistolla ja toistolla... Ja johdonmukainenhan pitää olla. Jos toinen lenkittäjä antaa pomppia ja haukkua kaikelle ja toinen edes yrittää pitää kurin niin sekaisinhan siitä eläin menee. Jos koiran panee "jäähylle" ei se siitä kärsi vaan päin vastoin se kokee olionsa turvalliseksi, kun johtaja kertoo miten toimia ja mitä odotetaan. Ei koira kykene omatoimisiin päätöksiin siinä määrin kuin ihminen.
VastaaPoistaMinun mielestäni toimit tilanteissa hyvin, itsekin aina annan riuhtomistilanteissa pyrin kiinnittämään koiran huomion ja käsken sen istumaan hiljaa paikallaan. Kun koira toimii halutulla tavalla, naksaus (käytän siis palkitsemisessa apukeinona naksutinta) ja nami, ja vapautus. Meillä ei-toivotusta käytöksestä on päästy aika hyvin jo eroon, vaikka pentuaikana tuntui ihan toivottomalta ja ajattelin ettei tuosta koirasta ikinä tule yhteiskuntakelpoista olentoa.
Pitkää pinnaa vain peliin ja toistoja toistoja toistoja niin kyllä se Ilonakin varmasti oppii olemaan koiriksi.
Moikka!
VastaaPoistaKiitos kannustuksista ja se kyllä osaa, mä tiedän sen :) Jostain se tarvis se osaaminen vaan kaivaa ihmisten näkyville :)
-Heidi-