Vartalostaan lähes kalju

Mun lomani Levillä ei oo ollut yhtään niin koirapuoleinen kuin olin ajatellut, me ollaan kyllä treenailtu ja ulkoiltu jonkun verran, mutta voin rehellisesti sanoa, etten ole eniten Ilonaa ulkoiluttanut, omatunto kolkuttaa... Oon ollu kavereitten kanssa rinteessä ja Reetankin kanssa. Oikeastaan oon eniten vaan ollu koneella ja kattonu televisiota.

Ootan aika innolla kotiin pääsyä, sillä mun tekee hirveesti mennä reenailemaan vinokeppejä ja kontakteja kotiin. Ilonan kanssa haluaisin vielä mennä koiraladulle, mutta lähdemme jo ylihuomenna ilalla, joten en tiedä jos ei hyvää ilmaa ole kannattaako sinne mennä.

Ainiin, trimmasin Ilonaa se on vartalostaan lähes kalju. Tänään päästin sen pihalle niin sillä ei ollut mitään pukua alkoi ihmeellinen takapään heittely en sitten tosiaan tiedä oliko sillä kylmä vai mikä mutta lyhyt sen turkki nyt on, päähän en koskenut ja häntään jätin pienen onnenhuiskulan. Kukaan muu ei taida tykätä sen tän hetkisestä trimmauksesta paitsi minä.

Käytiin illalla vielä juomassa kaakaot poikien kanssa ja kattomassa viereisessä kaupassa yhtiä housuja ja oikeastaa  tarvitsisin uuden piponkin. BURTON! Tai ainakin niin olen kaavaillut. En sitten tosiasiassa tiedä mitä sieltä hankin.

Tämänhetkinen mielentila ei henkilökohtaisten asioiden kannalta ole huipussaan ja en millään jaksaisi tehdä yhtään mitään, ajattelin kuitenkin tätä blogia nyt välillä päivittää, kuvia ei mulla taaskaan ole, mutta koitin jotain vanhoja kuvia kaivella ja tämmösen löysin.

Tä on aikas vanha kuva, mutta siinä on siis mun entinen hoitokoira Miki, jota ulkoilutin reilun vuoden

                   -Heidi-