Mun pikkujoulu

   Moikka! Äiti on ollut vähän nihkee, eikä oo päästäny mua tänne koneel vaiks oon jo kertonu et osaan kirjottaakki. Mutta vihdoin kaikki mun fanit, TÄÄL MÄ OON ! Minäminäminä Unna Minttu Matleena Heikonen ja vielä aivan itse. Oon ehkä ollu jo aivan liian pitkään piilossa julkisuudelta, ja mun lähimmät ihailijat onkin kyselleet äipältä et ooks mä iha kunnos. Mut anyway tääl pienes paikas on tapahtunu ihan sikana kaikkee. Mä oon tietty tehny tosi paljon töitä aina ku äiti on ollu koulus, ettei sen sit tarvi ku se tulee kotii. Oon rempannu meiän kiviseinän, ku kuulin radiost et epätasanen seinä on muotii. Ei menny ees kaua ja seinä on nyt ku uus! Tosi mageet neljä koloo siin on, oisitte nähny äitin ilmeen, se oli pakahtua ylpeydestä! Ja syystäkin. Sen lisäks aattelin et kaukosäädin pysyy paremmin kädes, jos siihen tekee hiukan lisää epätasast pintaa hampailla, eikä siinäkää menny ku hetki vaan. No kuulokkeita mä en voinu vastustaa vaan söin ne vähän perusteellisemmin, samoin kun sen yhden maton ja koristetyynyn... Ja voi vitsit me saatiin Ilonan kans yks päivä hyvä idea! Me oltais tooosi kovi haluttu tänne jo lunta, mut sitä ei vaa tullu ni päätettii olla omatoimisii ja tehä itte. Ja tässä tulos:

   Sitten oon myös kokeillu omia ja kukkaruukun rajoja puutarhatöissä. Kukkaruukun rajat loppui hiukan aikasemmin, kun tuli pöydän reuna vastaan, mut kepeesti se siitä alas hyppäs. Tosin aika huonolla menestyksellä, kun se oli hiukan rikki sen jälkeen. En sitte tiiä että fyysisesti vai henkisesti. Mä ainakin olin - henkisesti.

   Kauheesti me ei olla viel mitään harrastettu. Mut äiti sanos et oon alkanu kävelee ajoittain aika nätisti hihnas. Tosin oon sitä mieltä et en saa näytettyy mun todellisii rajojani sillon, koska se hihna rajottaa mun nopeuttani. Sit oon kans kuulemma rohkaistunu tosi paljon ja nii mä kyl oonki ku enää isotkaa koirat ei oo yhtää nii pelottavii. Ku mä oon vaa jo nii iso. Sit mun mielest on tosi hauskaa ku tehää sillee et äiti laittaa mut hetkeks johonki toisee huoneesee. Sit se piilottaa namei ympäri taloo ja mä saan ettii ne ja syödä. Se on niiiin siistii. Vaiks oon muuten muuttunu aika paljon ni mun rakkaus ruokaa kohtaan ei oo, tai on - se on sanoinkuvaamattoman suurta, jotain niin suurta ettei sanat riitä sitä kuvaamaan <3 Ja sit kans yks mun lempileikeist on törmäilyautot. Sitä leikitää sillee et Ilona kävelee iha normaalisti, sit juoksen jostai kulman takaa ja sit ku törmään Ilonaa ni sit se lentää päi seinää. Vitsi mite iso pam siit kerran kuulu!

  Viime viikonloppu me oltii viettääs pikkujoului meiän koiraporukal, eli ihanillihavil. Meil oli tosi kivaa. Olivia ja Brunoki oli päivän, mut ne lähti jo illal pois ja sit Roosa lähti myöhää illal ku se oli vähä kipee. Eli mää, Ilona, Demi, Elina ja äippä jäätii sit yöks mökil. Meil oli ihan sika kivaa ku saatii Demin kaa riehuu vaiks kuin kaua. Illal me jouduttii kyl kylmää vetee pesul ennen ku saatii tulla mökkii ku oltii kuulemma nii likasii, vaiks ei ees oltu. Sit me saatii makkaraa ja nakkei ja lahjoi. Aamul äiskä vei meiät kaikki kolme lenkil ja Ellu, joka on muute mun kummitäti, jäi laittaa aamupalapöydän valmiiks. Sit noi urpot meni JÄÄKYLMÄÄ VETEE UIMAA! Huhhuh mitä touhuu mä vaa sanon. Ne hakkas jäähä sen verra reiän et ne mahtu menee sinne. Sen jälkee ne siivos ja me saatii Demin kaa riehuu sen aikaa.

      TeRvEiSiN UNNA