Anun elämää



Tässä siis esittäytyy Anu

 Eli siis meinasin, että kun nyt en pysty Ilonan kuulumisia laittelemaan, kirjoittelen Anusta. Kyseessä on kahden vuoden ikäinen norjanharmaahirvikoira narttu, jolla on paljon energiaa, välillä ehkä liikaakin, joka johtaa usein leikkirähisemiseenkin asti. Innokas lenkkiseuralainen on kuitenkin luonteeltaan positiivinen eli millekkään muulle ei usein lenkillä käy huonosti, kuin päästäisille... Anun päivään kuuluu yleensä hiihtolenkki, noin kahdeksan kilsan pituinen kävelyretki, ja kokopäivän pihalla juokseminen.

Anun parhaita puolia on reippaus, joka näkyy tilanteessa kuin tilanteessa, kyky rauhoittua todella nopeasti, ja tottelevaisuus. Anu on siis mukava lenkkikaveri jopa sateella, ja tarpeen tullen jää lattialle makaamaan, jos ei suuremmalle lenkille ole aikaa.

Anu rakastaa hirvenjalkoja, jotka saattavat välillä olla oikeita aarteita, joita ei saa lähestyä, eikä siirtää. Pallon kanssa leikkiminen saa myös paljon vauhtia tähän nuoreen neitiin, joskus ehkä vähän liikaakin...

Tänään päivälenkki meni Topiaksen seurassa, ja päästäisiä tuli tapettua vain YKSI, tilaisuuksia tappamiseen olisi ollut kyllä huomattavasti enemmän. Se on hauska, kun Anu saattaa ihan yhtäkkiä hypätä hirveen loikan ojaan, ja sit se kattoo siihen lumeen korvat höröllään ja kuuntelee missä se päästäinen menee. Kerran Anu hyppäsi yhteen tosi syvään ojaa, jossa lumi oli vielä aika ylhäällä, ja veti Tobben kauniisti peräänsä, siinä sitten oli naurussa pidättelemistä, kun koira pyydystää päästäisiä, ja Tobbe pitää käsin ja jaloin fleksistä kiinni. :D




Tässä on tää Anun raatelema päästäinen

 Tänään lenkki suuntautui Lohinivantien toiseen päähän, ja tänään ei nähty yhtäkään poroa, mikä oli ihme sunnuntaiseen verrattuna, jolloin niitä näkyi melkein 20. Kun olimme päässeet takaisin leikimme pallolla, joka sai Anun vähän villiintymään. Eteisessä haisikin sitten märkä koira...

Tässä joitain kuvia meidän lenkiltä, ja täältä lapista:



Anu taas etsimässä päästäisiä



Tässä on jotain tämmöstä "taiteellista"

    Lapland is so good place!
           -Heidi-

Mutaa tassuissa(ko)?

 Lenkille Ilonan kanssa lähdettiin vähän vaille kaksi. Seuraksi tuli Emilia ja Pipa. Mä tykkään siitä, kun Ilona ei välitä enää kauheest pyöräilijöist, ja sen keskittymiskyky on parantunu ihan hirveesti. Tos edellispäivä, kun tultiin kampaajalta ja Ilona oli odottanu autos, niin vapautin sen autontakaluukusta sanomalla Ole Hyvä, tietenkin kun koira oli sen kuullut niin tottakai se sitten hyppää sieltä alas. Siitä sitten kaksi pyörää meni sujuvasti ohi, niin, että Ilona lähti niiden perään. Alaristeykseen asti se juoksi ja juuri ennen isoa tietä naapurimme sai Ilonan kiinni ja lähetti kotiin päin. Sieltä sitten tyttö juoksi täydellä vauhdilla suoraan avonaisesta ovesta sisälle.

Onneks nyt on alkanut jo hyvällä vauhdilla tää kevät tulla. Eilinen oli täysin vastakohta tälle päivälle. Eilen taivas oli täysin pilvessä, ja satoi. Tänään taivaalla oli vain muutama pilvi ja aurinko paistoi. Eli siis lenkilläkään ei tänää enää tarvinnut kurapukua. Tosin, kun kävelimme kävelyteitä piktin, jotkin kohdat oli vielä märkiä, jollloin koirani lähes valkoisesta vatsanalusesta tuli ruskea...Tien päässä harjoiteltiin vielä vähän eilisiä asioita, eli niitä viereen, seis ja täällä käskyn vahvistusta.

 

 

 

 

Tässä näkyy hyvin hänen mustat tassut ja vatsanalunen....

 

Nyt lähde koirapuistoon, ja jos ehdin laittaa sieltä tulee illemmalla kuvia ja juttuja.

-Heidi-