Voimalla neljän koiran

En jaksa oikeestaan mitään enää tähän aikaan sen suuremmin kirjotella, muutan kun, että tänään oltiin koirapuistossa. Mukana oli Peppi, Ilona, Melli ja Pixu. Tässä jotain kuvia sieltä.

          -Heidi-

Päivitystä

Eli siis ei tällä kertaa mitään varsinaista aihetta ole, aiheista kirjoittelin ekassa blogikirjoituksessani Neljän Seinän Sisällä. Eli siis Lapista tultiin sunnuntaina kymmenen maissa, ja maanantai meni tallilla, ja läksyjä tehden. Tänään siis olin Ilonan kanssa treenaamassa heti koulun jälkeen kentällä, ja tuntui siltä, että sitäkään ei oikein huvittanut tehdä mitään kun oli niin hirveen kuuma. Kyllähän se ihan nätisti totteli, vaikka itse en todellakaan ollut tyytyväinen kaikkiin suorituksiin. Tässä muutamia asioita joita harjoittelimme:

• Seis ei tuottanut suurempia vaikeuksia, ja sujui ainakin Ilonan osalta hyvin. Itse olisin voinut kiinnittää enemmän huomiota omaan asentooni, mutta ehkä sekin korjautuu myöhemmin.
•  Viereen ei mennyt ihan putkeen... Jos piti ensin kävellä viressä, ja sitten pysähtyä viereen se kyllä onnistui, mutta kun pyysin sitä luokse, se jäi istumaan mun eteen, ja jouduin kädellä ohjaamaan sen viereen. Siinä tarvitaan vielä harjoitusta.
• Paikka onnistu melko hyvin, ja päästiin etenemään melkein 100 metriin, ja koira pysyi edelleen paikallaan. Jess!!! 
• Hyppy onnistui hyvin, paitsi, että Ilona otti vähän vauhtia mun jaloista, mikä ei ollut kovin hyvä juttu, koska silloin aloin itse hieman horjumaan, ja koirakin vähän epäröi hyppäämistä, mielestäni se oli sellainen ok suoritus, treenausta vielä.
• Remmi onnistui hyvin, ja Ilona piti tositositosi hyvän katsekontaktin Muhun eikä herkkuun.
• Ohitus meni myös hyvin, vaikka ekalla kerralla Ilona meinas lähteä pyörän perään.
• Liikkeestä maahan menossa on vielä paaaljon harjoiteltavaa, se ei onnistunut, koska Ilona ei suostunut mennä makaamaan, ja jäämään siihen odottamaan.
• Liikkeestä istumaan meno ei mennyt yhtään sen paremmin jouduin toistamaan käskyn (käskyä ei saa toistaa ) useaan kertaan, ennen kuin Ilona istui.
• Liikkeestä paikka onnistui juuri ja juuri, mutta sitäkin pitää vielä treenata paljon.

 Mainioilla loppupalkoilla Ilona näytti tyytyväiseltä, ja sitten jatkettiin matkaa kotiin päin.

Agilitykenttää suunnittelin noin vähän päälle 5x10 metriä suureksi, mutta koosta ei ole mitään varmuutta. Suurimman osan esteistä tehdään ja maalataan itse, mutta osa tilataan netistä esim. umpitunneli, rengas, pujottelukepit ja keinulauta. Kentän tulisi olla valmis omien suunnitelmieni mukaan kesäkuun lopussa tai heinäkuun alussa.









Kuvia:

 

                   -Heidi-

Suunnitelmia ja siivousta

Tänään siis oli ohjelmassa lenkkeilyn sijaan siivoomista. Itse alkoi ainakin tuntua siltä, että on tosi sotkusta. Eipä sitten näköjään Tobben mielestä. Kuitenkin omat tavarat Tobbe sitten siivosi työllä ja vaivalla. Toi meiän kuntosalihuone (eli siis se huone jossa nukumme) muistutti lähinnä paikkaa jonne pommi on laskeutunut ja räjähtänyt sitten sata kertaa todella voimakkaasti. En mä ainakaan ymmärrä miten tän huoneen voi saada niin sotkuseks muutamassa päivässä. No kuitenkin tavarat korjattiin lattialta ja laitettiin kasseihin, sänky laitettiin kasaan, ja sänkyvaatteet, peitot ja tyynyt vietiin ulos tuulettumaan, jonne rakensimme mahtavan pyykkitelineen, tai oikeastaan pyykkinarun, ja ei oikeastaan edes rakennettu, koska se piti vain kiinnittää, niin ei kai se sitten oikein rakentamista ole, vai? No mutta kuitenkin, sen jälkeen haettiin imuri tai minä hain, koska Tobbe oli saanut tarpeekseen siivoamisesta, oli mennyt lakkoon, eikä siis aikonut imuroida ollenkaan, joten Minä hain imurin, ja Minä imuroisin tämän huoneen, jonka jälkeen Minä vein imurin takaisin, jonka jälkeen Minä sitten siirsin aivan itse omilla voimillani huonekalut paikoilleen, ja kassit niin, että jostain mahtuu kulkemaankin. Tobbella oli koko ajan paljon kritisoitavaa siitä, miten huonekalujen pitää olla, jotta näkee lukea yms. Kun olin loppujen lopulta saanut kaikki tavarat paikoilleen, ja rojahdin sohvalle ajatellen, että nyt nukun pari tuntia huomasin sen heti jääneen pelkäksi ajatukseksi jota ei ehkä koskaan pysty toteuttamaan. Virtaa täynnä oleva lakossa ollut Topias oli oikein innoissaan nyt lähdössä kauppaan, ni en mäkään sit tänne yksin viittinyt jäädä. Koko matkan ajan tuntui siltä, että voisi hyvin nukahtaa vaikka seisovalteen. Hyödyllinen reissu kuitenkin oli, koska sain muutamat tuliaiset hankittua :)

Ette muuten uskokkaan miten kiva oli tulla siistiin huoneeseen kaupasta tultua. Kaupasta tultua teimme jotain omaperäistä ruokaa, joten keitimme makarooneja, ja niitten päälle sitten ketsuppia.. hmm... kovin tuota... omaperäistä ja mutkikasta valmistaa :)

Sitten päätimmekin lähteä päästäis jahtiin. Ja se oli tosi hauskaa! Ette uskokkaan miten kiva on pomppia pellolla fleecessä, jonkinlainen "teräase" kädessä, ja etsiä päätäisiä. Kyllä muuten huomattiin, että paljon helpompaa olisi ollut, jos Anu olisi ollut mukana. Yhtään päästäistä ei siis kiinni saatu, ja päätimme tulla sisälle, tai minä päätin, koska kengät oli mennyt läpi ja sukatkin sitten ihan märät, Tobbe ei tietenkään olisi vielä halunnut tulla, mutta ei se sinne ulos yksinkään viittinyt sitten jäädä. Sovittiin, että aamulla tullaan kahdeksalta päästäisjahtiin. Onneksi nyt ei ole enää innokas koira ja tunnin iltalenkki odottamassa, vaikka jos olisi, olisin sen lenkin tehnyt ennen koneen avaamista.

Kohta kun täällä ollaan viikko oltu, niin huomaa, että ei sitä tule niin helposti ulos lähdettyä, kun ei sitä koiraa aamusin ole herättämässä, vaikka kyllä Anun kanssa ollaan käytykkin lenkillä. Ilonaakin alkaa tässä jo tulla aika kova ikävä. Tiesittekös muuten että meidän neiti on trimmattu, siltä on korvat ja tassut leikattu tosi lyhyeks :) Sanoinkin äitille, että en tarviikkaan koiranpentua, kun Ilona on nyt koiranpentu, muistuttaa meinaa todella paljon. Ilonallekkin onnistuin jo tuliaisia löytämään.

Tänään sain päähäni, että jos menisin kesällä töihin, ja saisin kiitettävästi 200-600 euroa, voisin rakentaa meiän takapihalle kunnon agility/koulutuskentän. Siinä olis meinaa tosi hyvä treenata, kun ei tarvii pelätä, että koira lähtee minkään perään, paitsi kissojen, mut kyllä siinä kentässä sitten aidat olis, ja mielellään nurmikkopohja, ja sit semmonen hieno katos missä pystyis säilyttää esteitä. Oishan se muutenkin tosi hyvä, kun nyt mulla on yks kuntoutusprojekti yhen kääpiöpinserin kanssa, niin se sais käyttää hyvin koko kehon kieltä, jos vois pitää täysin vapaana. Olen meinaa Ilonaa nyt käyttänyt terapeuttikoirana, koska olen huomannut, että neiti on tosi rauhallinen uusien koirien kanssa, eikä niistä pahemmin ollenkaan välitä. Silloin pystyy tutustumaan koiraankin, jolla ei ole minkäälaisia sosiaalisia taitoja, kun ei tarvitse pelätä, että Ilona hermostuu. Ja tämä rakennusprojekti olisi tarkoitus toteuttaa kesällä 2011, mikäli sikäli raha-asiat on kunnossa, nyt kuitenkin täytyy alkaa nukkumaan.
Lopussa vielä ennen ja jälkeen kuvat meidän mahtavasta siivoushommasta.

   Päästäisjahti terveiset!
           -Heidi-

Ennen

Jälkeen

Anun elämää



Tässä siis esittäytyy Anu

 Eli siis meinasin, että kun nyt en pysty Ilonan kuulumisia laittelemaan, kirjoittelen Anusta. Kyseessä on kahden vuoden ikäinen norjanharmaahirvikoira narttu, jolla on paljon energiaa, välillä ehkä liikaakin, joka johtaa usein leikkirähisemiseenkin asti. Innokas lenkkiseuralainen on kuitenkin luonteeltaan positiivinen eli millekkään muulle ei usein lenkillä käy huonosti, kuin päästäisille... Anun päivään kuuluu yleensä hiihtolenkki, noin kahdeksan kilsan pituinen kävelyretki, ja kokopäivän pihalla juokseminen.

Anun parhaita puolia on reippaus, joka näkyy tilanteessa kuin tilanteessa, kyky rauhoittua todella nopeasti, ja tottelevaisuus. Anu on siis mukava lenkkikaveri jopa sateella, ja tarpeen tullen jää lattialle makaamaan, jos ei suuremmalle lenkille ole aikaa.

Anu rakastaa hirvenjalkoja, jotka saattavat välillä olla oikeita aarteita, joita ei saa lähestyä, eikä siirtää. Pallon kanssa leikkiminen saa myös paljon vauhtia tähän nuoreen neitiin, joskus ehkä vähän liikaakin...

Tänään päivälenkki meni Topiaksen seurassa, ja päästäisiä tuli tapettua vain YKSI, tilaisuuksia tappamiseen olisi ollut kyllä huomattavasti enemmän. Se on hauska, kun Anu saattaa ihan yhtäkkiä hypätä hirveen loikan ojaan, ja sit se kattoo siihen lumeen korvat höröllään ja kuuntelee missä se päästäinen menee. Kerran Anu hyppäsi yhteen tosi syvään ojaa, jossa lumi oli vielä aika ylhäällä, ja veti Tobben kauniisti peräänsä, siinä sitten oli naurussa pidättelemistä, kun koira pyydystää päästäisiä, ja Tobbe pitää käsin ja jaloin fleksistä kiinni. :D




Tässä on tää Anun raatelema päästäinen

 Tänään lenkki suuntautui Lohinivantien toiseen päähän, ja tänään ei nähty yhtäkään poroa, mikä oli ihme sunnuntaiseen verrattuna, jolloin niitä näkyi melkein 20. Kun olimme päässeet takaisin leikimme pallolla, joka sai Anun vähän villiintymään. Eteisessä haisikin sitten märkä koira...

Tässä joitain kuvia meidän lenkiltä, ja täältä lapista:



Anu taas etsimässä päästäisiä



Tässä on jotain tämmöstä "taiteellista"

    Lapland is so good place!
           -Heidi-

Greetings from Lapland!

Sataa, ukkostaa, aurinko paistaa, valoisaa keskiyöllä, mahtavat lenkki-ilmat, t-paidalla ulkona, 30 cm lunta ja poroja. Eli siis Lapissa ollaan, aina kohteessa Mr. Malorccaa lainaten. Tosiaan siis, tänne tultiin lauantaina puoli kahdeksan aikoihin 14 tunnin autossa istumisen jälkeen. Matkalla näimme poroja, hirven ja metson. Syömässä käytiin kerran, ja yhteensä pysähdyksiä oli kaksi + kerran käytiin kaupassa. Nyt siis olemme täällä viettäneet kolme kokonaista päivää, jos ei tätä keskiviikkoa oteta mukaan.

Ilona jäi kotiin, sillä en tällä kertaa viitsinyt sitä mukaan ottaa, kun olisi vieras ympäristö ja vieraat ihmiset, niin on se varmaan aika stressaavaa sitten sille koiruudellekkin. Onneksi olemme päässeet ulkoiluttamaan Anua, norjanharmaahirvikoira, ja sunnuntainakin tuli käveltyä noin kymmenen kilometriä. Lauantaina teimme noin kahdeksan kilsan lenkin, ja maanantaina noin 4 kilsaa, eli siis ulkoiltu on.

Naapurissa on toisella puolella husky, ja toisella puolella sakumix, ajokoira ja karjalankarhukoira Vilma. Ja Hyi Hitto! Ne haukkuu kaikki yöt, ja päivät, jos ne vaan on ulkona. Tosi rasittavaa, ja kaikki sit tietty kuuluu tänne sisälle.

Anu on siitä tosi hauska koira, et se jaksaa kävellä vaikka kuinka pitkää, ja sit se pyydystää päästäisiä ojista. Se saattaa yhtäkkiä vaan kääntyä, ja hypätä sinne ojaan, ja sit se kuuntelee korvat höröllä, että missä se päästäinen kipittää, viimeks se otti sen päästäisen suuhun ja heitteli sitä ilmas.

Kuvia en pysty laittamaan, koska kone sanoo, et on joku palvelinvirhe. Mut maanantaina kotona, ja sit taas juttuja Ilonasta.

                       -Heidi-

Ilta lenkillä

 

Sori kuvista osa on aikas huonolaatusia, mutta kai niistä jotain tolkkua saa... :)

-Heidi-

Koirapuistossa

 Koirapuistossa oltiin taas, ja siellä oli aluksi borderterrieri Nipa, tiibetinspanieli Vili, ja jackrusselinterrieri (?) Assi. Nipa tosin oli vain hetken, ja sen jälkeen lähti kotiin. Vili ja Assi oli jotai 20 minuuttia, ja sitten nekin lähti. Hetken odottelimme siinä, ja sitten Roosa ja Cattis tuli. Ilona ja Cattis ei oikeen leikkinyt, mutta me Roosan kanssa heittelimme Cattiksen lelua...

Kotiin tultiin kahdeksan aikoihin ja siitä suoraan Amandan kanssa iltalenkille. Kotona Ilonan tassut oli kauniin, mustan, ruskean mutaiset ja hän joutui pesulle... O-ou!

Ilta sujui hyvin pedissä makoillen.

Varovainen ensitapaaminen

 

 

Cattis ja mahtava loikka

Cattis noutaa pallon ja Ilona katselee vierestä

Roosa ja Cattis

                       -Heidi-

Mutaa tassuissa(ko)?

 Lenkille Ilonan kanssa lähdettiin vähän vaille kaksi. Seuraksi tuli Emilia ja Pipa. Mä tykkään siitä, kun Ilona ei välitä enää kauheest pyöräilijöist, ja sen keskittymiskyky on parantunu ihan hirveesti. Tos edellispäivä, kun tultiin kampaajalta ja Ilona oli odottanu autos, niin vapautin sen autontakaluukusta sanomalla Ole Hyvä, tietenkin kun koira oli sen kuullut niin tottakai se sitten hyppää sieltä alas. Siitä sitten kaksi pyörää meni sujuvasti ohi, niin, että Ilona lähti niiden perään. Alaristeykseen asti se juoksi ja juuri ennen isoa tietä naapurimme sai Ilonan kiinni ja lähetti kotiin päin. Sieltä sitten tyttö juoksi täydellä vauhdilla suoraan avonaisesta ovesta sisälle.

Onneks nyt on alkanut jo hyvällä vauhdilla tää kevät tulla. Eilinen oli täysin vastakohta tälle päivälle. Eilen taivas oli täysin pilvessä, ja satoi. Tänään taivaalla oli vain muutama pilvi ja aurinko paistoi. Eli siis lenkilläkään ei tänää enää tarvinnut kurapukua. Tosin, kun kävelimme kävelyteitä piktin, jotkin kohdat oli vielä märkiä, jollloin koirani lähes valkoisesta vatsanalusesta tuli ruskea...Tien päässä harjoiteltiin vielä vähän eilisiä asioita, eli niitä viereen, seis ja täällä käskyn vahvistusta.

 

 

 

 

Tässä näkyy hyvin hänen mustat tassut ja vatsanalunen....

 

Nyt lähde koirapuistoon, ja jos ehdin laittaa sieltä tulee illemmalla kuvia ja juttuja.

-Heidi-

saunamaailmaan

 Eli siis nämä on viikon vanhoja kuvia, koska ne on otettu eri kameralla ni unohdin pistää ne tohon mis on noita pesun jälkeen otettuja kuvia.